Terveyttä kaikille kohtuuhintaan, osa 4

Pienten internetongelmien takia olen aiheuttanut Suomessa valtavia vieroitusoireita, koska lukijat eivät ole päässeet lukemaan blogiani. Lopulta sain internetin toimimaan jälleen ja sosiaali- ja terveysministeriö huokaisi helpotuksesta. Kuuleman mukaan näillä leikkausmäärillä ei olisi ollut varaa hoitaa vieroitusoireista johtuvia sairaslomia. Asiana tänään on vanhukset.


Vanhuksethan ovat olleet yhteiskuntamme eräs suurimmista ongelmista siitä lähtien, kun ammattiliitot saivat yhdessä parantuneen terveydenhuollon kanssa homman toimimaan sen verran hyvin, että suurin osa ihmisistä ei kuollut ennen eläkkeelle pääsyä. Minun aikanani yläkoulussa alettiin puhua eläkepommista, josta kysyessäni yhteiskuntaopin opettajamme totesi, että ei hän osaa sanoa, että mitä sillä tarkoitetaan.


Otin siis selvää itse ja säästin yhteiskunnan varoja. Sillä tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa yhä pienempi osa kansasta tekee työtä ja yhä suurempi osa makkaa eläkkeellä laakereillaan. Ja sehän ei vain sovi minun mielestäni. Minun ideani tosin ei ole se, että nostettaisiin porukalla eläkeikää kaikilta, jolloin duunari joutuisi työnsä rasittamana juoksemaan luukulta luukulle hakemaan eläkepäätöstä, vaan minun ajatukseni on, että ei makuuteta eläkeläisiä laitoksissa.


Eläväinen eläkeläinen, jota ei ole altistettu lähes jatkuvaan vuodelepoon liian varhain, on kansantaloudellisesti tehokkaampi ja tuottavampi kuin pimeän huoneen perällä yksin kyhjöttävä vanhus. Ongelma on vaan se, että meikä en ite ossaa kehittää koko vanhustenhoitojärjestelmää, niin teen vain kevyitä muutoksia tukeutuen muutaman professorin sanaan, jossa toki keskitytään muuhunkin kuin vanhustenhoitoon, nimittäin omaishoitoon (http://www.omaishoitajat.fi/) Esitän, että satsataan vahvasti omaishoidon kehittämiseen ja siirretään palkkion maksatus Kelan piiriin. Se tuo lisäkuluja valtiolle noin 283 miljoonaa, jos puhutaan omaishoitajien määrän nostamisesta nykyisestä 40 000:sta tavoiteltuun 60 000:en.


Mutta eiväthän lisäkulut olleet tavoitteena, joten jotain säästöjähän tästäkin on saatava. Laskennallisesti pohtien säästöjä kertyisi siitä, että muista palvelumenoista voitaisiin karsia omaishoidon ottaessa osan tulevista hoidettavista hoitaakseen. Työryhmän laskelman mukaan säästöä kertyisi noin 340 miljoonaa euroa. Mie sitten yhtäkkiä tuosta ynnäilin ja totesin, että kyllä siinä reippaan 50 miljoonaa säästää. Eihän tuo paljoa ole, mutta jottain pientä rahhaa kirstun pohjalle kuitenkin. (Itse ison kirjan väliraportti, josta mie noita lukuja lueskelin löytyy täältä: http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511574&name=DLFE-26431.pdf)

Laskennallinen kumuloituva (kasaantuva) säästö tähän mennessä: yli 600 miljoonaa euroa
- 100-150 miljoonaa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi, liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi
- 150 miljoonaa apteekkijärjestelmän kansallistamisella valtion monopoliketjuksi (yli 200 miljoonan säästöstä osa käytetään lääkkeiden hintojen laskemiseen)
- 50 miljoonaa omaishoitoon panostamalla ja liittämällä omaishoidon piiriin noin 20 000 ihmistä lisää sekä siirtämällä koko järjestelmän maksut Kelan alaisuuteen

Seuraavassa blogissani sivuan aiheita kivun lievitys, valtion huumemonopoli, poliisin määrärahojen kohdistaminen uhrillisiin rikoksiin sekä huumeiden laillistaminen.


Prahassa 5.3.2014
Ville Luotola