Myöhästyin kehysriihestä lopulta, koska tietokoneeni varastettiin ja minulta meni kaikki taustatutkimukseni sekä kirjoitukseni. Ja koska on olemassa perhosvaikutus, niin tämän takia Vasemmistoliitto lähti hallituksesta jättäen jälkeensä hyvinvointivaltion rakenteita repivän oikeistolaisen hallituksen.
Listaan kuitenkin tähän viimeiseen aihetta käsittelevään kirjoitukseeni muutamia kohtia, joilla valtio olisi turvannut tulevaisuutensa kurmottamatta ihmisiä nykypäätösten lailla.
Aiemmat laskelmani olivat saavuttaneet säästöjä ja lisätuloja yhteensä noin 750 miljoonaa euroa:
- 100-150
miljoonaa euroa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien
lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä
terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon
satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien
vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi,
liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi
- 150 miljoonaa euroa
apteekkijärjestelmän kansallistamisella valtion monopoliketjuksi
(yli 200 miljoonan säästöstä osa käytetään lääkkeiden
hintojen laskemiseen)
- 50 miljoonaa euroa omaishoitoon
panostamalla ja liittämällä omaishoidon piiriin noin 20 000
ihmistä lisää sekä siirtämällä koko järjestelmän maksut
Kelan alaisuuteen
- yli 100 miljoonaa euroa valtiollisen
kannabismonopolin tuotoista, veroista ja työllistävästä
vaikutuksesta sekä vielä lisää välillisistä työpaikoista
esimerkiksi matkailu- ja ravintola-aloille
Tämän lisäksi olisin lähtenyt lisäämään veroparatiiseihin rahojaan siirtäneiden yltiörikkaiden ihmisten rahavirtoja sekä koventanut rangaistuksia. Vapaaehtoisesti veronsa Suomeen maksavat saisivat ensimmäisen vuoden tai kahden aikana vapautuksen rangaistuksesta (verot tulisi toki maksaa korkoineen.) Malli tähän haettaisiin Ruotsista: http://yle.fi/uutiset/veroparatiisimiljoonat_virtaavat_takaisin_ruotsiin/7161824 Arvioitu tulo valtiolle: ainakin 100 miljoonaa euroa
Olisin myös helpottanut pienpanimoyrittäjien mahdollisuuksia. Omaa tuotantoaan saisi myydä suoraan tehtaalta ilman välikäsiä kuluttajille juomien prosenteista välittämättä. Yksi panimoalan työpaikka nimittäin luo ympärilleen noin 15 muuta työpaikkaa. Tämä toki vaatisi esimerkiksi baarien perustamisen helpottamista. Samaan syssyyn olisin koittanut ajaa läpi myös prostituution laillistamisen sekä työntekijöille pakollisen liiton. Seksin ostaminen olisi tämän jälkeen ollut laitonta ainoastaan liittoon kuulumattomilta ihmisiltä. (Ja edustaja Oinonen ei saa ostaa seksiä koiralta, vieläkään.) Nämä eivät välttämättä toisi kymmeniä miljoonia, mutta helpottaisivat ihmisten elämää ja vähentäisivät ihmiskauppaa.
Pääomatuloverotusta olisin kiristänyt alkuun kahdella tai kolmella prosentilla ja luonut kehityskaavan, jolla siitä tehdään progressiivinen ansiotuloverotuksen mallin mukaisesti. Ja nyt joku sanoo, että pääoma karkaa ulkomaille. No, mutta köyhä duunarikin voi nyt ruveta omistamaan oman palansa suurkorporaatiota. Ei lainkaan hassumpi vaihtoehto, että pankin omistaisi 30 000 duunaria yhden Nallen sijaan. Ensimmäisenä vuonna kertyisi lisää verotuloja 60 - 80 miljoonaa.
Ansiotuloverotuksessa oisin voinut oikeastaan ollakin kohtuudella hallituksen kanssa samoilla jäljillä. Pienituloisille pieniä helpotuksia ja keskiluokkaa sekä yläluokkaa hiukan kiristettäisiin. Valtio oli laskenut tästä 55 miljoonan euron tuoton.
Solidaarisuusveroa voisi miettiä ainakin kertaluonteisena näin alkuun kaikille tulojen saajille, joiden tulot ylittävät esimerkiksi 80 000 euroa. Olkoon ne minkä mallisia tuloja tahansa, perustelut on kirjoittanut paljon minua fiksumpi mies: http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/101594-solidaarisuusvero-stiiknafuulia Tuottoa vuositasolla kymmeniä miljoonia euroja.
Seuraavana jatkaisin harmaan talouden vastaisia kampanjoita yhä uusiin ja uusiin toimialoihin. Edellinen RAKSA-hanke keräsi valtiolle tuloja veroina 200 miljoonaa euroa ja tervehdytti rakennusalan kilpailua. Vielä jäi tutkimatta yli 80%:a Suomen talouden tekijöistä... Josko sieltä ainakin 100-200 miljoonaa irtoaisi. Ja tämähän ei missään nimessä ole yrittäjältä pois. Tämä on valtion palvelus yrittäjälle.
Sähkön ja energian verotuksen nousut hyväksyn, sillä ne ovat tällä hetkellä Suomessa hyvin edullisia koko EU:hun nähden. Sen sijaan en ymmärrä, miksi pienyrittäjinä usein toimivia taksikuskeja kurmootetaan tai turpeen veronkorotus puretaan.
Olisin mielelläni odottanut myös kovia työllisyystoimia, koska työllisyydellä Suomi nousee. Sen sijaan koulutuksesta ja työllisyydestä leikattiin, joten valoa tunnelin päähän odotellaan sitten myöhemmin...
Mielelläni olisin nähnyt myös yhteiskunnallisia rakennushankkeita painotettavan nyt näihin vuosiin, kun on vielä vaikeaa. Se kasvattaa työllisyyttä eikä loppu viimein ole niin kallista juuri vaikeina aikoina.
Tuosta kun ynnää säästöjä, menoja, leikkauksia ja verotuloja, niin loppusumma olisi yhteensä noin 1,3 miljardia euroa. Tämän lisäksi hyväksyn joitakin säästöjä tai veronkorotuksia kehysriihestä, vaan olisihan tuo jo piisannut.
Kaupungin kehysriiheen pettynein,
Ville Luotola
Praha 2.4.2014
tiistai 1. huhtikuuta 2014
torstai 6. maaliskuuta 2014
Ganja on verolle pantava
Kannabista käytetään Suomessa. Sitä käytetään melko paljon
ja käyttäjissä on valitettavasti enenevissä määrin myös
alaikäisiä nuoria, niin poikia kuin tyttöjäkin. Tämä johtuu
ennen kaikkea siitä, että myyntiä ja välitystä on lähes
mahdotonta kontrolloida. Poliisi ei siihen pysty, eikä sen ole
tarkoituksenmukaistakaan käydä jokaisen pilvenpolttelijan kimppuun.
Yksi taho pystyy tätä kuitenkin valvomaan paremmin kuin kukaan, valtio. Minun esitykseni on, että perustamme valtionmonopolin kannabiksen myyntiin. Räjähtikö tajunta? Antakaas, kun perustelen sanomani. Minun syyni laillistamiselle eivät ole siinä, että kaikkien olisi helpompi saada tavaraa ja käyttö kääntyisi nousuun. Minun perusteluni tälle ovat, että saisimme vihdoin valvottua toimintaa, verotuloja, työpaikkoja ja poliisin keskittymään uhrillisiin rikoksiin.
Valtion monopoli perustaisi myymälöitä aluksi jokaiseen isompaan kaupunkiin ja maakuntakeskittymään, myöhemmin ketjua voitaisiin laajentaa kysynnän mukaan vaikkapa Kilpisjärvelle, Utsjoelle, Pelloon ja itärajan rajanylityspaikkakunnille. Itse aine pyrittäisiin kasvattamaan kotimaassa, joka loisi myös työpaikkoja Suomeen. Myymälöissä myytäisiin sellaista tavaraa, joka olisi tarkkaan nimettyä, jolloin käyttäjä tietäisi, mitä polttaa tai syö.
Tämä tarkoittaisi tietenkin myös sitä, että käyttäminen ja hallussapitäminen olisi laillista. Ehkäpä myös pienimuotoinen kotikasvattaminen? Kovennuksia rikoslakiin sen sijaan tulisi alaikäisille tavaranvälittämisestä ja myös poliisi voisi kohdistaa voimavarojaan siihen suuntaan. Tällä hetkellä Suomen poliisi tutkii vuosittain noin 20 000 huumausainerikosta ja 1000 törkeää huumausainerikosta. Kannabiskasveja takavarikoidaan 15 000, yleisimmin alle 20 kasvin viljemiä. (http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/PFBD/81275D0E497FFF0FC225784C002FD343?opendocument) Ehkä olisi aika siirtää huomio vakavampiin, uhrillisiin rikoksiin ja antaa käyttörikoksille (yli 12 000) vähemmän huomiota. Coloradossa marihuanan laillistamisen jälkeen huumepidätykset vähenivät 77 prosenttia.
Poliisin ajankäytön lisäksi hyötyä tulisi myös työpaikkojen ja verotulojen muodossa. Mikäli koko ketju kasvatuksesta myynnin kautta käyttöön olisi kotimaista, voinee työpaikat laskea sadoissa ellei jopa yli tuhannessa. Toki aluksi olisi myös rakennusalan työpaikkoja, kun rakennettaisiin kasvatuslaitoksia. Tämän jälkeen töitä tekisivät puutarhurit, vartijat ja kuljetusfirmat. Myyntihetkellä paikalla olisi myyjä tai myyjiä ja todennäköisesti myös vartija tai ainakin järjestyksenvalvoja. Ostaja maksaisi tuotteestaan arvonlisäveroa ja haittaveroa, aivan kuten alkoholista tai tupakasta.
Coloradossa odotetaan ensimmäiseltä vuodelta noin 120 miljoonan dollarin verotuottoja tuotteen kokonaisveron ollessa 30%. Coloradossa on vähän vähemmän asukkaita ja vähän kevyempi verotus kuin Suomessa. Varovasti arvioiden 100 miljoonan euron verotulot ja tuhat uutta työpaikkaa, joista osa vieläpä maaseudulle alkutuotantoon eihän tätä voi vastustaa edes Keskustapuolue!
Kun tuohon laskee keskivertopalkansaajan maksaman tuloveron (noin 7500 euroa vuosittain,) niin tuhat uutta työpaikkaa nostaisi verokertymää vielä noin 7,5 miljoonalla eurolla vähentäen samalla työttömyyskorvauksia hiukan isommalla summalla... ja Alkon tehdessä vuosittain kymmenien miljoonien eurojen tulosta, voisi kuvitella, että tämäkin päihdebisnes onnistuttaisiin vetämään voiton puolelle. Coloradossa uusia myymälöitä on ainakin noussut kuin sieniä sateella. Ja joskus joku on puhunut huumeturismistakin, coffee shopeista ja amsterdameista. Kai sielläkin rahaa pyörii.
Laskennallinen kumuloituva (kasaantuva) säästö tähän mennessä: noin 750 miljoonaa euroa
- 100-150 miljoonaa euroa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi, liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi
- 150 miljoonaa euroa apteekkijärjestelmän kansallistamisella valtion monopoliketjuksi (yli 200 miljoonan säästöstä osa käytetään lääkkeiden hintojen laskemiseen)
- 50 miljoonaa euroa omaishoitoon panostamalla ja liittämällä omaishoidon piiriin noin 20 000 ihmistä lisää sekä siirtämällä koko järjestelmän maksut Kelan alaisuuteen
- yli 100 miljoonaa euroa valtiollisen kannabismonopolin tuotoista, veroista ja työllistävästä vaikutuksesta sekä vielä lisää välillisistä työpaikoista esimerkiksi matkailu- ja ravintola-aloille
Prahassa 6.3.2014
Ville Luotola
Yksi taho pystyy tätä kuitenkin valvomaan paremmin kuin kukaan, valtio. Minun esitykseni on, että perustamme valtionmonopolin kannabiksen myyntiin. Räjähtikö tajunta? Antakaas, kun perustelen sanomani. Minun syyni laillistamiselle eivät ole siinä, että kaikkien olisi helpompi saada tavaraa ja käyttö kääntyisi nousuun. Minun perusteluni tälle ovat, että saisimme vihdoin valvottua toimintaa, verotuloja, työpaikkoja ja poliisin keskittymään uhrillisiin rikoksiin.
Valtion monopoli perustaisi myymälöitä aluksi jokaiseen isompaan kaupunkiin ja maakuntakeskittymään, myöhemmin ketjua voitaisiin laajentaa kysynnän mukaan vaikkapa Kilpisjärvelle, Utsjoelle, Pelloon ja itärajan rajanylityspaikkakunnille. Itse aine pyrittäisiin kasvattamaan kotimaassa, joka loisi myös työpaikkoja Suomeen. Myymälöissä myytäisiin sellaista tavaraa, joka olisi tarkkaan nimettyä, jolloin käyttäjä tietäisi, mitä polttaa tai syö.
Tämä tarkoittaisi tietenkin myös sitä, että käyttäminen ja hallussapitäminen olisi laillista. Ehkäpä myös pienimuotoinen kotikasvattaminen? Kovennuksia rikoslakiin sen sijaan tulisi alaikäisille tavaranvälittämisestä ja myös poliisi voisi kohdistaa voimavarojaan siihen suuntaan. Tällä hetkellä Suomen poliisi tutkii vuosittain noin 20 000 huumausainerikosta ja 1000 törkeää huumausainerikosta. Kannabiskasveja takavarikoidaan 15 000, yleisimmin alle 20 kasvin viljemiä. (http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/PFBD/81275D0E497FFF0FC225784C002FD343?opendocument) Ehkä olisi aika siirtää huomio vakavampiin, uhrillisiin rikoksiin ja antaa käyttörikoksille (yli 12 000) vähemmän huomiota. Coloradossa marihuanan laillistamisen jälkeen huumepidätykset vähenivät 77 prosenttia.
Poliisin ajankäytön lisäksi hyötyä tulisi myös työpaikkojen ja verotulojen muodossa. Mikäli koko ketju kasvatuksesta myynnin kautta käyttöön olisi kotimaista, voinee työpaikat laskea sadoissa ellei jopa yli tuhannessa. Toki aluksi olisi myös rakennusalan työpaikkoja, kun rakennettaisiin kasvatuslaitoksia. Tämän jälkeen töitä tekisivät puutarhurit, vartijat ja kuljetusfirmat. Myyntihetkellä paikalla olisi myyjä tai myyjiä ja todennäköisesti myös vartija tai ainakin järjestyksenvalvoja. Ostaja maksaisi tuotteestaan arvonlisäveroa ja haittaveroa, aivan kuten alkoholista tai tupakasta.
Coloradossa odotetaan ensimmäiseltä vuodelta noin 120 miljoonan dollarin verotuottoja tuotteen kokonaisveron ollessa 30%. Coloradossa on vähän vähemmän asukkaita ja vähän kevyempi verotus kuin Suomessa. Varovasti arvioiden 100 miljoonan euron verotulot ja tuhat uutta työpaikkaa, joista osa vieläpä maaseudulle alkutuotantoon eihän tätä voi vastustaa edes Keskustapuolue!
Kun tuohon laskee keskivertopalkansaajan maksaman tuloveron (noin 7500 euroa vuosittain,) niin tuhat uutta työpaikkaa nostaisi verokertymää vielä noin 7,5 miljoonalla eurolla vähentäen samalla työttömyyskorvauksia hiukan isommalla summalla... ja Alkon tehdessä vuosittain kymmenien miljoonien eurojen tulosta, voisi kuvitella, että tämäkin päihdebisnes onnistuttaisiin vetämään voiton puolelle. Coloradossa uusia myymälöitä on ainakin noussut kuin sieniä sateella. Ja joskus joku on puhunut huumeturismistakin, coffee shopeista ja amsterdameista. Kai sielläkin rahaa pyörii.
Laskennallinen kumuloituva (kasaantuva) säästö tähän mennessä: noin 750 miljoonaa euroa
- 100-150 miljoonaa euroa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi, liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi
- 150 miljoonaa euroa apteekkijärjestelmän kansallistamisella valtion monopoliketjuksi (yli 200 miljoonan säästöstä osa käytetään lääkkeiden hintojen laskemiseen)
- 50 miljoonaa euroa omaishoitoon panostamalla ja liittämällä omaishoidon piiriin noin 20 000 ihmistä lisää sekä siirtämällä koko järjestelmän maksut Kelan alaisuuteen
- yli 100 miljoonaa euroa valtiollisen kannabismonopolin tuotoista, veroista ja työllistävästä vaikutuksesta sekä vielä lisää välillisistä työpaikoista esimerkiksi matkailu- ja ravintola-aloille
Prahassa 6.3.2014
Ville Luotola
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Terveyttä kaikille kohtuuhintaan, osa 4
Pienten
internetongelmien takia olen aiheuttanut Suomessa valtavia
vieroitusoireita, koska lukijat eivät ole päässeet lukemaan
blogiani. Lopulta sain internetin toimimaan jälleen ja sosiaali- ja
terveysministeriö huokaisi helpotuksesta. Kuuleman mukaan näillä
leikkausmäärillä ei olisi ollut varaa hoitaa vieroitusoireista
johtuvia sairaslomia. Asiana tänään on vanhukset.
Vanhuksethan ovat olleet yhteiskuntamme eräs suurimmista ongelmista siitä lähtien, kun ammattiliitot saivat yhdessä parantuneen terveydenhuollon kanssa homman toimimaan sen verran hyvin, että suurin osa ihmisistä ei kuollut ennen eläkkeelle pääsyä. Minun aikanani yläkoulussa alettiin puhua eläkepommista, josta kysyessäni yhteiskuntaopin opettajamme totesi, että ei hän osaa sanoa, että mitä sillä tarkoitetaan.
Otin siis selvää itse ja säästin yhteiskunnan varoja. Sillä tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa yhä pienempi osa kansasta tekee työtä ja yhä suurempi osa makkaa eläkkeellä laakereillaan. Ja sehän ei vain sovi minun mielestäni. Minun ideani tosin ei ole se, että nostettaisiin porukalla eläkeikää kaikilta, jolloin duunari joutuisi työnsä rasittamana juoksemaan luukulta luukulle hakemaan eläkepäätöstä, vaan minun ajatukseni on, että ei makuuteta eläkeläisiä laitoksissa.
Eläväinen eläkeläinen, jota ei ole altistettu lähes jatkuvaan vuodelepoon liian varhain, on kansantaloudellisesti tehokkaampi ja tuottavampi kuin pimeän huoneen perällä yksin kyhjöttävä vanhus. Ongelma on vaan se, että meikä en ite ossaa kehittää koko vanhustenhoitojärjestelmää, niin teen vain kevyitä muutoksia tukeutuen muutaman professorin sanaan, jossa toki keskitytään muuhunkin kuin vanhustenhoitoon, nimittäin omaishoitoon (http://www.omaishoitajat.fi/) Esitän, että satsataan vahvasti omaishoidon kehittämiseen ja siirretään palkkion maksatus Kelan piiriin. Se tuo lisäkuluja valtiolle noin 283 miljoonaa, jos puhutaan omaishoitajien määrän nostamisesta nykyisestä 40 000:sta tavoiteltuun 60 000:en.
Mutta eiväthän lisäkulut olleet tavoitteena, joten jotain säästöjähän tästäkin on saatava. Laskennallisesti pohtien säästöjä kertyisi siitä, että muista palvelumenoista voitaisiin karsia omaishoidon ottaessa osan tulevista hoidettavista hoitaakseen. Työryhmän laskelman mukaan säästöä kertyisi noin 340 miljoonaa euroa. Mie sitten yhtäkkiä tuosta ynnäilin ja totesin, että kyllä siinä reippaan 50 miljoonaa säästää. Eihän tuo paljoa ole, mutta jottain pientä rahhaa kirstun pohjalle kuitenkin. (Itse ison kirjan väliraportti, josta mie noita lukuja lueskelin löytyy täältä: http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511574&name=DLFE-26431.pdf)
Laskennallinen kumuloituva (kasaantuva) säästö tähän mennessä: yli 600 miljoonaa euroa
- 100-150 miljoonaa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi, liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi
- 150 miljoonaa apteekkijärjestelmän kansallistamisella valtion monopoliketjuksi (yli 200 miljoonan säästöstä osa käytetään lääkkeiden hintojen laskemiseen)
- 50 miljoonaa omaishoitoon panostamalla ja liittämällä omaishoidon piiriin noin 20 000 ihmistä lisää sekä siirtämällä koko järjestelmän maksut Kelan alaisuuteen
Seuraavassa blogissani sivuan aiheita kivun lievitys, valtion huumemonopoli, poliisin määrärahojen kohdistaminen uhrillisiin rikoksiin sekä huumeiden laillistaminen.
Prahassa 5.3.2014
Ville Luotola
Vanhuksethan ovat olleet yhteiskuntamme eräs suurimmista ongelmista siitä lähtien, kun ammattiliitot saivat yhdessä parantuneen terveydenhuollon kanssa homman toimimaan sen verran hyvin, että suurin osa ihmisistä ei kuollut ennen eläkkeelle pääsyä. Minun aikanani yläkoulussa alettiin puhua eläkepommista, josta kysyessäni yhteiskuntaopin opettajamme totesi, että ei hän osaa sanoa, että mitä sillä tarkoitetaan.
Otin siis selvää itse ja säästin yhteiskunnan varoja. Sillä tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa yhä pienempi osa kansasta tekee työtä ja yhä suurempi osa makkaa eläkkeellä laakereillaan. Ja sehän ei vain sovi minun mielestäni. Minun ideani tosin ei ole se, että nostettaisiin porukalla eläkeikää kaikilta, jolloin duunari joutuisi työnsä rasittamana juoksemaan luukulta luukulle hakemaan eläkepäätöstä, vaan minun ajatukseni on, että ei makuuteta eläkeläisiä laitoksissa.
Eläväinen eläkeläinen, jota ei ole altistettu lähes jatkuvaan vuodelepoon liian varhain, on kansantaloudellisesti tehokkaampi ja tuottavampi kuin pimeän huoneen perällä yksin kyhjöttävä vanhus. Ongelma on vaan se, että meikä en ite ossaa kehittää koko vanhustenhoitojärjestelmää, niin teen vain kevyitä muutoksia tukeutuen muutaman professorin sanaan, jossa toki keskitytään muuhunkin kuin vanhustenhoitoon, nimittäin omaishoitoon (http://www.omaishoitajat.fi/) Esitän, että satsataan vahvasti omaishoidon kehittämiseen ja siirretään palkkion maksatus Kelan piiriin. Se tuo lisäkuluja valtiolle noin 283 miljoonaa, jos puhutaan omaishoitajien määrän nostamisesta nykyisestä 40 000:sta tavoiteltuun 60 000:en.
Mutta eiväthän lisäkulut olleet tavoitteena, joten jotain säästöjähän tästäkin on saatava. Laskennallisesti pohtien säästöjä kertyisi siitä, että muista palvelumenoista voitaisiin karsia omaishoidon ottaessa osan tulevista hoidettavista hoitaakseen. Työryhmän laskelman mukaan säästöä kertyisi noin 340 miljoonaa euroa. Mie sitten yhtäkkiä tuosta ynnäilin ja totesin, että kyllä siinä reippaan 50 miljoonaa säästää. Eihän tuo paljoa ole, mutta jottain pientä rahhaa kirstun pohjalle kuitenkin. (Itse ison kirjan väliraportti, josta mie noita lukuja lueskelin löytyy täältä: http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511574&name=DLFE-26431.pdf)
Laskennallinen kumuloituva (kasaantuva) säästö tähän mennessä: yli 600 miljoonaa euroa
- 100-150 miljoonaa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi, liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi
- 150 miljoonaa apteekkijärjestelmän kansallistamisella valtion monopoliketjuksi (yli 200 miljoonan säästöstä osa käytetään lääkkeiden hintojen laskemiseen)
- 50 miljoonaa omaishoitoon panostamalla ja liittämällä omaishoidon piiriin noin 20 000 ihmistä lisää sekä siirtämällä koko järjestelmän maksut Kelan alaisuuteen
Seuraavassa blogissani sivuan aiheita kivun lievitys, valtion huumemonopoli, poliisin määrärahojen kohdistaminen uhrillisiin rikoksiin sekä huumeiden laillistaminen.
Prahassa 5.3.2014
Ville Luotola
maanantai 24. helmikuuta 2014
Terveyttä kaikille kohtuuhintaan, osa 3
Tiedän, että
olette odottaneet tätä koko viikonlopun niin, että ette ole
pystyneet edes nukkumaan kunnolla ja olette kävelleet ympäri
asuntoa lopulta löytäen keinon nukuttaa itsenne. Osa teki sen
meditaation voimalla, osa viinalla kotona tai Teemun tarjoamana
Sotshissa ja osa käveli apteekkiin ja haki purkin pari pillereitä.
Tänään säästämmekin valtion rahoja pilleripurkkeja pyörittelemällä. Kela korvaa lääkehoitoja vuosittain lähes 1,3 miljardilla eurolla. (http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet?IBIF_ex=NIT137AL klikkaa: ”luo raportti”) Se on sinällään ihan oikein tehty, kyllä kansaa on hyvä lääkitä, kun vaivoja on. Tässä on vain pari epäkohtaa. Ensinnäkin, helpoimmin kitkettävänä epäkohtana minulle näyttäytyy se, että valtion tukiessa lääkkeiden hintoja noin isoilla summilla, tienaavat lääkkeiden myyjät, apteekkarit, valtavia tuloja. Toisena epäkohtana voisi todeta, että ihmisten elintavat altistavat tietyille sairauksille. Ehkäpä pienehköt satsaukset kevyen liikenteen väyliin, lähiliikuntapaikkoihin ja miksi ei vaikkapa parin tunnin liikunta työpäivän ohessa toisi yhteiskunnalle valtavia säästöjä.
Mutta näiden edellä mainitsemieni liikunnallisten keinojen ollessa täysin mahdottomia ja liian kalliita (pelkästään sydän- ja verisuonitaudit maksavat työpanoksen menetyksenä vuosittain Suomessa noin 1,1 miljardia euroa...), palatkaamme apteekkarien ja valtion lääketukien yhdistelmään. Valtiomme tukee siis Kelan kautta lääkkeiden ostajia lähes 1,3 miljardilla eurolla ja tämä koko raha siirtyy siis lääkeyhtiöille, lääketukkureille sekä apteekeille lukuunottamatta 8%:n arvonlisäveroa, joka lääkkeitä ostettaessa maksetaan toki valtiolle. Lääkeyhtiöt vakuuttavat, että heidän ottamansa korvaus lääkkeistä on kohtuullinen, sillä tuotekehittelyyn palaa rahaa kuuleman mukaan miljardeittain. Yhtiöille menevään summaan me emme juuri voi vaikuttaa, mikäli valtiolla ei ole hurjaa paloa rakentaa omaa lääketehdasta. Apteekkijärjestelmäämme me kuitenkin voimme vaikuttaa.
Tällä hetkellä apteekkeja saa perustaa melkoisen selonteon päätteeksi luvan saanut henkilö määrättyyn kuntaan tai kaupunkiin. (http://www.fimea.fi/laakealan_toimijat/apteekit/apteekki-ja_sivuapteekkiluvat) Nämä luvat ovat erittäin haluttuja, sillä apteekin perustaminen on lähes varma tapa päästä kiinni isoihin rahoihin. Nopeasti verotiedoista vilkaisten näyttäisi siltä, että Pelkosenniemellä ja Savukoskella apteekkitoimintaa pyörittämällä tienaa vain noin 95 000 euroa vuodessa, mutta esimerkiksi Kemijärvellä jo kohtuullisen mukavat 400 000 euroa vuodessa. Siinä sivussa Lapin neljä suurituloisinta apteekkaria tienasivat yhteensä rapiat kaksi miljoonaa euroa. Etelään päin mentäessä lukemat kasvoivat hiukan ja esimerkiksi Keski-Suomen suurituloisin apteekkari tienasi vuonna 2012 vajaan 1,1 miljoonaa euroa.
Nämä summat ovat hurjia, mutta toki apteekkeja kuuluu olla joka kunnassa ja niissä kuuluu olla asiantunteva henkilökunta. Minun kysymykseni tässä tilanteessa on, että miksi meillä ei voisi olla valtiollista monopoliapteekkiverkostoa, Apteekki Oy:ta? Tällöin maamme apteekkien tuotot voitaisiin jakaa työntekijöille rahtusen parempina palkkoina ja ennen kaikkea kansalle esimerkiksi halvempina lääkkeinä. Tai miksipä tuosta ei aluksi voisi tässä rajussa talouskriisissämme ottaa valtiolle pienen siivun päältä. Kun rupeaa ynnäilemään nykyisen noin 600 apteekkarin tuloja yhteen, niin duunareina tämä porukka tienaisi arvatenkin noin parisataa miljoonaa vähemmän ja silloinkin valtiollisen liikkeenjohtajina tulotaso olisi varmastikin riittävä.
Toki pitää muistaa, että lääkkeisiin käytetystä eurosta jää Apteekkariliiton mukaan 61 senttiä lääketehtaille ja lääkealan tukkuliikkeille. Näin ollen valtion kannattaa siis hetimiten, tai viimeistään talouden lähtiessä nousuun, sijoitusyhtiönsä Solidiumin kanssa miettiä lääkeyhtiöihin sijoittamista. Näkyipä tuo Orionkin viime vuonna paukuttaneen miljardin liikevaihdolla 200 miljoonaa euroa tulosta (http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/porssikurssit/osake/tulostiedot.jsp?klid=1930), tuollaisilla tuottoprosenteilla ei tarvisi köyhän Suomen kansan leikata mistään mitään.
Laskennallinen kumuloituva (kasaantuva) säästö tähän mennessä: yli 550 miljoonaa euroa
- 100-150 miljoonaa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi, liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi
- 150 miljoonaa apteekkijärjestelmän kansallistamisella valtion monopoliketjuksi (yli 200 miljoonan säästöstä osa käytetään lääkkeiden hintojen laskemiseen)
Prahassa 25.2.2014
Ville Luotola
Tänään säästämmekin valtion rahoja pilleripurkkeja pyörittelemällä. Kela korvaa lääkehoitoja vuosittain lähes 1,3 miljardilla eurolla. (http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet?IBIF_ex=NIT137AL klikkaa: ”luo raportti”) Se on sinällään ihan oikein tehty, kyllä kansaa on hyvä lääkitä, kun vaivoja on. Tässä on vain pari epäkohtaa. Ensinnäkin, helpoimmin kitkettävänä epäkohtana minulle näyttäytyy se, että valtion tukiessa lääkkeiden hintoja noin isoilla summilla, tienaavat lääkkeiden myyjät, apteekkarit, valtavia tuloja. Toisena epäkohtana voisi todeta, että ihmisten elintavat altistavat tietyille sairauksille. Ehkäpä pienehköt satsaukset kevyen liikenteen väyliin, lähiliikuntapaikkoihin ja miksi ei vaikkapa parin tunnin liikunta työpäivän ohessa toisi yhteiskunnalle valtavia säästöjä.
Mutta näiden edellä mainitsemieni liikunnallisten keinojen ollessa täysin mahdottomia ja liian kalliita (pelkästään sydän- ja verisuonitaudit maksavat työpanoksen menetyksenä vuosittain Suomessa noin 1,1 miljardia euroa...), palatkaamme apteekkarien ja valtion lääketukien yhdistelmään. Valtiomme tukee siis Kelan kautta lääkkeiden ostajia lähes 1,3 miljardilla eurolla ja tämä koko raha siirtyy siis lääkeyhtiöille, lääketukkureille sekä apteekeille lukuunottamatta 8%:n arvonlisäveroa, joka lääkkeitä ostettaessa maksetaan toki valtiolle. Lääkeyhtiöt vakuuttavat, että heidän ottamansa korvaus lääkkeistä on kohtuullinen, sillä tuotekehittelyyn palaa rahaa kuuleman mukaan miljardeittain. Yhtiöille menevään summaan me emme juuri voi vaikuttaa, mikäli valtiolla ei ole hurjaa paloa rakentaa omaa lääketehdasta. Apteekkijärjestelmäämme me kuitenkin voimme vaikuttaa.
Tällä hetkellä apteekkeja saa perustaa melkoisen selonteon päätteeksi luvan saanut henkilö määrättyyn kuntaan tai kaupunkiin. (http://www.fimea.fi/laakealan_toimijat/apteekit/apteekki-ja_sivuapteekkiluvat) Nämä luvat ovat erittäin haluttuja, sillä apteekin perustaminen on lähes varma tapa päästä kiinni isoihin rahoihin. Nopeasti verotiedoista vilkaisten näyttäisi siltä, että Pelkosenniemellä ja Savukoskella apteekkitoimintaa pyörittämällä tienaa vain noin 95 000 euroa vuodessa, mutta esimerkiksi Kemijärvellä jo kohtuullisen mukavat 400 000 euroa vuodessa. Siinä sivussa Lapin neljä suurituloisinta apteekkaria tienasivat yhteensä rapiat kaksi miljoonaa euroa. Etelään päin mentäessä lukemat kasvoivat hiukan ja esimerkiksi Keski-Suomen suurituloisin apteekkari tienasi vuonna 2012 vajaan 1,1 miljoonaa euroa.
Nämä summat ovat hurjia, mutta toki apteekkeja kuuluu olla joka kunnassa ja niissä kuuluu olla asiantunteva henkilökunta. Minun kysymykseni tässä tilanteessa on, että miksi meillä ei voisi olla valtiollista monopoliapteekkiverkostoa, Apteekki Oy:ta? Tällöin maamme apteekkien tuotot voitaisiin jakaa työntekijöille rahtusen parempina palkkoina ja ennen kaikkea kansalle esimerkiksi halvempina lääkkeinä. Tai miksipä tuosta ei aluksi voisi tässä rajussa talouskriisissämme ottaa valtiolle pienen siivun päältä. Kun rupeaa ynnäilemään nykyisen noin 600 apteekkarin tuloja yhteen, niin duunareina tämä porukka tienaisi arvatenkin noin parisataa miljoonaa vähemmän ja silloinkin valtiollisen liikkeenjohtajina tulotaso olisi varmastikin riittävä.
Toki pitää muistaa, että lääkkeisiin käytetystä eurosta jää Apteekkariliiton mukaan 61 senttiä lääketehtaille ja lääkealan tukkuliikkeille. Näin ollen valtion kannattaa siis hetimiten, tai viimeistään talouden lähtiessä nousuun, sijoitusyhtiönsä Solidiumin kanssa miettiä lääkeyhtiöihin sijoittamista. Näkyipä tuo Orionkin viime vuonna paukuttaneen miljardin liikevaihdolla 200 miljoonaa euroa tulosta (http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/porssikurssit/osake/tulostiedot.jsp?klid=1930), tuollaisilla tuottoprosenteilla ei tarvisi köyhän Suomen kansan leikata mistään mitään.
Laskennallinen kumuloituva (kasaantuva) säästö tähän mennessä: yli 550 miljoonaa euroa
- 100-150 miljoonaa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi, liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi
- 150 miljoonaa apteekkijärjestelmän kansallistamisella valtion monopoliketjuksi (yli 200 miljoonan säästöstä osa käytetään lääkkeiden hintojen laskemiseen)
Prahassa 25.2.2014
Ville Luotola
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Terveempi työympäristö (Terveyttä kaikille kohtuuhintaan, osa 2)
Suomalainen työntekijä käyttää keskimäärin 4,2 prosenttia
työajastaan sairaslomalla. Tästä kertyy tietenkin kuluja ja ne
kulut ovat tietenkin kerrannaisvaikutuksiltaan valtavat.
Työterveyslaitoksen arvion mukaan tämä menetetty työaika maksaa
kokonaisuudessaan kolme miljardia euroa.
Kolme miljardia euroa on säästötavoitteemme, mutta kuten kaikki ymmärtävät, ei kaikkia sairauksia, tapaturmia ja loukkaantumisia voida millään estää. Tällä hetkellä sairauspäiviin kuluvasta summasta yritykset, kunnat ja valtiot kuittaavat kuluina reilun kaksi miljardia ja Kela maksaa sairauspäivärahoja noin 900 miljoonaa euroa vuosittain. Sairaslomapäiviä voidaan kuitenkin vähentää.
Otamme tavoitteeksi vähentää yhden prosenttiyksikön sairauspäivistä, jolloin laskennallinen säästö olisi 750 miljoonaa. Tästä Kelan maksamina sairauspäivärahoina valtio säästäisi reilun 200 miljoonaa euroa ja yrittäjät, kunnat sekä valtio työnantajina loput eli noin 500 miljoonaa euroa. Yrittäjien maksama yhteisövero suuremmista voitoista olisi laskennallisesti vajaan 100 miljoonaa ja kuntien sekä valtion saama hyöty näkyisi viivan päällä tilinpäätöksessä heti ensi vuonna.
Näitä jättiläismäisiä summia ei kuitenkaan säästetä pakottamalla ihmisiä sairaana töihin, maksattamalla ensimmäistä sairauspäivää heidän omasta pussistaan tai muutenkaan väkisellä. Nämä summat säästetään kannustamalla ihmisiä liikkumaan, parantamalla työpaikkojen ergonomiaa, pitämällä työtahti sopivana sekä johtamalla työntekijöitä paremmin.
Ihminen, joka luottaa pomoonsa viihtyy paremmin töissä ja kun ihminen viihtyy töissä, hän ei ole sieltä turhanpäiten pois. Hän ei myöskään kärsi työperäisestä uupumuksesta eikä muistakaan henkisistä ongelmista niin usein kuin ihminen, joka ei viihdy töissään. Johtajan ja alaisen välillä on oltava keskusteluyhteys, niin syntyy luottamus. Tähän voimme valtiollisella tasolla panostaa niin kehittämällä armeijan johtamiskulttuuria, korkeakoulujemme opetusta kuin keskittymällä myös valtionyhtiöiden toimintaan. Ehkäpä voisimme myös palkita yrityksien inhimillisiä johtajia, jotka piiskan sijasta saavat yhtiönsä nousuun keskustelukulttuurin tervehdyttämisellä.
Työtahti on monesti myös johtajista ja toki henkilöstöstä itsestään kiinni. Siihen vaikuttavat monet tekijät tilauskannoista työaikalainsäädäntöön, mutta työpaikoilla tavoitteena voisi olla, että jokainen työntekijä ottaa ja työnjohtaja antaa sopivia tavoitteita. Helpoin säästötoimien tavoitteista on kuitenkin ergonomian parantaminen työpaikoilla. Liika istuminen, liian pitkät työsessiot ilman taukoa, huonot tuolit, pöydät, näppäimistöt, hiiret, koneet ja laitteet. Näitä parantamalla ja ergonomiaan keskittymällä monet vaivat vähenevät. Pelkästään istumisen vähentämisellä vähennettäisiin tuki- ja liikuntaelinvammoja, jotka ovat tällä hetkellä erittäin suuri sairauslomapäivien aiheuttaja.
Tuki- ja liikuntaelinvammoihin auttaisi myös liikunta. Tuskin ihan kaikille tulee yllätyksenä, jos käytän esimerkkinä Pekkaniska Oy:ta. (http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/article74818.ece ja http://www.rakennuslehti.fi/uutiset/uutiset/22867.html) Linkkien takaa löytyy lisätietoa firman tuhlailevasta rahapolitiikasta, jossa muun muassa tupakoinnin lopettamisesta saa 1000 euroa, maratonista 170 euroa, lenkkeilystä euron kilometriltä ja työmatkapyöräilystä 0,25 senttiä kilometriltä matkan ollessa vähintään viisi kilometriä suuntaansa. Summat voivat kuulostaa hurjilta, mutta aika monta kilometriä saa vuositasolla duunari juosta, että kulut ylittävät sairauspäivien kulut. Yksi sairauslomapäivä maksaa nimittäin noin 350 euroa.
Ja miten olisi, jos muutenkin sairastamisen suhteen otettaisiin käyttöön porkkana eikä keppiä? Pomo voisi antaa alaiselleen parin päivän sairasloman ilman työterveyslääkärin konsultaatiota, kun tuntee alaisensa ja tietää, että tämän sanoessa olevansa kuumeessa, hän on kuumeessa. Jäisi monet työterveyslääkärien palvelut käyttämättä ja se, jos mikä säästäisi rahaa. Rahapalkintoja terveistä vuosista tai liikunnasta sekä terveistä elämäntavoista Pekkaniskan tapaan voisi myöntää aluksi ainakin valtio, valtionyhtiöt sekä kunnat. Nämä toimisivat loistavana esimerkkinä maamme muille yrityksille ja näin saisimme säästöt rullaamaan.
Laskennallinen kumuloituva (kasaantuva) säästö tähän mennessä: yli 400 miljoonaa euroa
- 100-150 miljoonaa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi, liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi
Prahassa 19.2.2014
Ville Luotola
Kolme miljardia euroa on säästötavoitteemme, mutta kuten kaikki ymmärtävät, ei kaikkia sairauksia, tapaturmia ja loukkaantumisia voida millään estää. Tällä hetkellä sairauspäiviin kuluvasta summasta yritykset, kunnat ja valtiot kuittaavat kuluina reilun kaksi miljardia ja Kela maksaa sairauspäivärahoja noin 900 miljoonaa euroa vuosittain. Sairaslomapäiviä voidaan kuitenkin vähentää.
Otamme tavoitteeksi vähentää yhden prosenttiyksikön sairauspäivistä, jolloin laskennallinen säästö olisi 750 miljoonaa. Tästä Kelan maksamina sairauspäivärahoina valtio säästäisi reilun 200 miljoonaa euroa ja yrittäjät, kunnat sekä valtio työnantajina loput eli noin 500 miljoonaa euroa. Yrittäjien maksama yhteisövero suuremmista voitoista olisi laskennallisesti vajaan 100 miljoonaa ja kuntien sekä valtion saama hyöty näkyisi viivan päällä tilinpäätöksessä heti ensi vuonna.
Näitä jättiläismäisiä summia ei kuitenkaan säästetä pakottamalla ihmisiä sairaana töihin, maksattamalla ensimmäistä sairauspäivää heidän omasta pussistaan tai muutenkaan väkisellä. Nämä summat säästetään kannustamalla ihmisiä liikkumaan, parantamalla työpaikkojen ergonomiaa, pitämällä työtahti sopivana sekä johtamalla työntekijöitä paremmin.
Ihminen, joka luottaa pomoonsa viihtyy paremmin töissä ja kun ihminen viihtyy töissä, hän ei ole sieltä turhanpäiten pois. Hän ei myöskään kärsi työperäisestä uupumuksesta eikä muistakaan henkisistä ongelmista niin usein kuin ihminen, joka ei viihdy töissään. Johtajan ja alaisen välillä on oltava keskusteluyhteys, niin syntyy luottamus. Tähän voimme valtiollisella tasolla panostaa niin kehittämällä armeijan johtamiskulttuuria, korkeakoulujemme opetusta kuin keskittymällä myös valtionyhtiöiden toimintaan. Ehkäpä voisimme myös palkita yrityksien inhimillisiä johtajia, jotka piiskan sijasta saavat yhtiönsä nousuun keskustelukulttuurin tervehdyttämisellä.
Työtahti on monesti myös johtajista ja toki henkilöstöstä itsestään kiinni. Siihen vaikuttavat monet tekijät tilauskannoista työaikalainsäädäntöön, mutta työpaikoilla tavoitteena voisi olla, että jokainen työntekijä ottaa ja työnjohtaja antaa sopivia tavoitteita. Helpoin säästötoimien tavoitteista on kuitenkin ergonomian parantaminen työpaikoilla. Liika istuminen, liian pitkät työsessiot ilman taukoa, huonot tuolit, pöydät, näppäimistöt, hiiret, koneet ja laitteet. Näitä parantamalla ja ergonomiaan keskittymällä monet vaivat vähenevät. Pelkästään istumisen vähentämisellä vähennettäisiin tuki- ja liikuntaelinvammoja, jotka ovat tällä hetkellä erittäin suuri sairauslomapäivien aiheuttaja.
Tuki- ja liikuntaelinvammoihin auttaisi myös liikunta. Tuskin ihan kaikille tulee yllätyksenä, jos käytän esimerkkinä Pekkaniska Oy:ta. (http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/article74818.ece ja http://www.rakennuslehti.fi/uutiset/uutiset/22867.html) Linkkien takaa löytyy lisätietoa firman tuhlailevasta rahapolitiikasta, jossa muun muassa tupakoinnin lopettamisesta saa 1000 euroa, maratonista 170 euroa, lenkkeilystä euron kilometriltä ja työmatkapyöräilystä 0,25 senttiä kilometriltä matkan ollessa vähintään viisi kilometriä suuntaansa. Summat voivat kuulostaa hurjilta, mutta aika monta kilometriä saa vuositasolla duunari juosta, että kulut ylittävät sairauspäivien kulut. Yksi sairauslomapäivä maksaa nimittäin noin 350 euroa.
Ja miten olisi, jos muutenkin sairastamisen suhteen otettaisiin käyttöön porkkana eikä keppiä? Pomo voisi antaa alaiselleen parin päivän sairasloman ilman työterveyslääkärin konsultaatiota, kun tuntee alaisensa ja tietää, että tämän sanoessa olevansa kuumeessa, hän on kuumeessa. Jäisi monet työterveyslääkärien palvelut käyttämättä ja se, jos mikä säästäisi rahaa. Rahapalkintoja terveistä vuosista tai liikunnasta sekä terveistä elämäntavoista Pekkaniskan tapaan voisi myöntää aluksi ainakin valtio, valtionyhtiöt sekä kunnat. Nämä toimisivat loistavana esimerkkinä maamme muille yrityksille ja näin saisimme säästöt rullaamaan.
Laskennallinen kumuloituva (kasaantuva) säästö tähän mennessä: yli 400 miljoonaa euroa
- 100-150 miljoonaa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi, liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi
Prahassa 19.2.2014
Ville Luotola
maanantai 17. helmikuuta 2014
Terveyttä kaikille kohtuuhintaan, osa 1
Maailmanmestari
Valentin Konosen mukaan terveillä jaloilla on kiva kävellä. Samaa
termistöä ovat käyttäneet velanperintään erikoistuneet
herrasmiehet ympäri maailmaa. Monelta suomalaiselta kysyttäessä
tärkeintä elämässä on terveys. Aivan oikein, ei raha, vaan
terveys. Silti minä haluan hakea rahallisia säästöjä
terveydenhuollosta.
Suomen terveydenhuoltomenot olivat THL:n uusimman, löytämäni, laajan tilastoinnin mukaan vuonna 2011 17,1 miljardia euroa. (http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110448/Tr06_13.pdf?sequence=4) Se on 9 prosenttia BKT:stamme ja jopa hieman yllättäen myöskin alle OECD-maiden keskiarvon 9,7 prosentin sekä EU15-maiden keskiarvon 10,4 prosentin. Saman tilaston mukaan Suomen julkisen talouden (esim. valtio & kunnat) osuus terveydenhuollon kuluista on Pohjoismaiden alhaisin, 75,5 prosenttia.
Minun ratkaisuni säästökohteiksi terveydenhuollon puolella ovat hyvin yksinkertaisia. Ensinnäkin kierrätän vanhan idean yksityisen sairaanhoidon Kela-korvausten lopettamisesta. Valtiomme käyttää Kelan kautta noin 200 miljoonaa euroa tukeakseen yksityisten palveluiden käyttöä. Joku voisi kuvitella, että tämä on hieno juttu, koska se vie jonoja pois julkisista palveluista. Näin ei kuitenkaan ole, järjestelmämme on rakennettu niin, että käytännössä yksityisen lääkärin palkkion ollessa esimerkiksi 100 euroa, asiakas maksaa 80 euroa ja Kela lopun. Ja tällä lääkärillä on käytössään myös julkinen koneisto, hän saa kirjoittaa lähetteen julkiselle puolelle jatkotutkimuksiin.
Tällä tavoin yksityinen sektori pystyy siis keräämään kermat päältä siirtämällä potilaan jatkohoitoon julkisen puolen kannettavaksi ja tuosta hinnasta voi myös nopeasti oivaltaa, että ei köyhimmällä kansanosalla ole mitään asiaa yksityiselle lääkäriasemalle maksamaan palveluista tuollaista hintaa. Toisin sanoen, Kelan yksityiselle sektorille antamat tukijaiset ovat tulonsiirto kansalta hyvintoimeentulevalle kansanosalle. Minun mielestäni hyvinvointivaltio ei voi toimia näin, varsinkaan tilanteessa, jossa monet yksityiset lääkäripalvelut pyöräyttävät voittonsa veroparatiisien kautta.
En kuitenkaan odota, että koko 200 miljoonaa euroa säästyisi, vaan sillä voitaisiin tukea julkisten terveydenhuoltopalveluiden kehittämistä tai pyrkiä sosiaalisin investoinnein kehittämään tulevaisuuteen terveempiä sukupolvia. Eräs tällainen investointi voisi olla Kanadassa käytössä oleva lapsen urheiluharrastuksen verovähennysoikeus. Kanadassa vanhemmat saavat vähentää verotuksesta 500$:a lapsensa tai puolisonsa lapsen urheiluharrastuksen tukemiseen käytetystä rahasummasta, esimerkiksi lisenssi- tai kuukausimaksuista. Kanadassa viiden vuoden kuluksi on valtiollisella tasolla laskettu noin 270 miljoonaa Kanadan dollaria, jolloin asukaslukuun suhteutettuna vastaava lukema olisi Suomessa noin 25 miljoonaa euroa viidessä vuodessa eli viisi miljoonaa per vuosi.
Parempina taloudellisina aikoina tai miksi ei nytkin, voitaisiin tuki lisätä myös kulttuuriharrastusten puolelle, sillä myös kulttuuriharrastuksilla on hyvä kaiku ihmisen hyvinvointiin.
Kokonaisuudessaan laskisin pelkästään näillä toimin säästetyksi noin 100-150 miljoonaa euroa välittömästi ja tulevien terveempien sukupolvien kasaantuva taloudellinen vaikutus olisi huomattavasti suurempi, jopa miljardiluokkaa. Jäljellä tulevien vuosien säästötavoitteesta on siis noin 2,85 – 2,9 miljardia euroa, säästöjä on tehtävä ja tulovirtoja lisättävä.
Seuraavassa kirjoituksessani perehdyn suurempiin säästöihin, jotka uskon saatavan sairauspoissaolojen vähentämisellä. Kokoomukseltahan tuli tähän ehdotus, että ensimmäinen sairauspäivä menisi työntekijän omasta pussista. (http://yle.fi/uutiset/palkaton_sairauspaiva_jakaa_kokoomuslaiset/6325190) Minun keinoni on toisenlainen.
Prahassa 18.2.2014
Ville Luotola
Suomen terveydenhuoltomenot olivat THL:n uusimman, löytämäni, laajan tilastoinnin mukaan vuonna 2011 17,1 miljardia euroa. (http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110448/Tr06_13.pdf?sequence=4) Se on 9 prosenttia BKT:stamme ja jopa hieman yllättäen myöskin alle OECD-maiden keskiarvon 9,7 prosentin sekä EU15-maiden keskiarvon 10,4 prosentin. Saman tilaston mukaan Suomen julkisen talouden (esim. valtio & kunnat) osuus terveydenhuollon kuluista on Pohjoismaiden alhaisin, 75,5 prosenttia.
Minun ratkaisuni säästökohteiksi terveydenhuollon puolella ovat hyvin yksinkertaisia. Ensinnäkin kierrätän vanhan idean yksityisen sairaanhoidon Kela-korvausten lopettamisesta. Valtiomme käyttää Kelan kautta noin 200 miljoonaa euroa tukeakseen yksityisten palveluiden käyttöä. Joku voisi kuvitella, että tämä on hieno juttu, koska se vie jonoja pois julkisista palveluista. Näin ei kuitenkaan ole, järjestelmämme on rakennettu niin, että käytännössä yksityisen lääkärin palkkion ollessa esimerkiksi 100 euroa, asiakas maksaa 80 euroa ja Kela lopun. Ja tällä lääkärillä on käytössään myös julkinen koneisto, hän saa kirjoittaa lähetteen julkiselle puolelle jatkotutkimuksiin.
Tällä tavoin yksityinen sektori pystyy siis keräämään kermat päältä siirtämällä potilaan jatkohoitoon julkisen puolen kannettavaksi ja tuosta hinnasta voi myös nopeasti oivaltaa, että ei köyhimmällä kansanosalla ole mitään asiaa yksityiselle lääkäriasemalle maksamaan palveluista tuollaista hintaa. Toisin sanoen, Kelan yksityiselle sektorille antamat tukijaiset ovat tulonsiirto kansalta hyvintoimeentulevalle kansanosalle. Minun mielestäni hyvinvointivaltio ei voi toimia näin, varsinkaan tilanteessa, jossa monet yksityiset lääkäripalvelut pyöräyttävät voittonsa veroparatiisien kautta.
En kuitenkaan odota, että koko 200 miljoonaa euroa säästyisi, vaan sillä voitaisiin tukea julkisten terveydenhuoltopalveluiden kehittämistä tai pyrkiä sosiaalisin investoinnein kehittämään tulevaisuuteen terveempiä sukupolvia. Eräs tällainen investointi voisi olla Kanadassa käytössä oleva lapsen urheiluharrastuksen verovähennysoikeus. Kanadassa vanhemmat saavat vähentää verotuksesta 500$:a lapsensa tai puolisonsa lapsen urheiluharrastuksen tukemiseen käytetystä rahasummasta, esimerkiksi lisenssi- tai kuukausimaksuista. Kanadassa viiden vuoden kuluksi on valtiollisella tasolla laskettu noin 270 miljoonaa Kanadan dollaria, jolloin asukaslukuun suhteutettuna vastaava lukema olisi Suomessa noin 25 miljoonaa euroa viidessä vuodessa eli viisi miljoonaa per vuosi.
Parempina taloudellisina aikoina tai miksi ei nytkin, voitaisiin tuki lisätä myös kulttuuriharrastusten puolelle, sillä myös kulttuuriharrastuksilla on hyvä kaiku ihmisen hyvinvointiin.
Kokonaisuudessaan laskisin pelkästään näillä toimin säästetyksi noin 100-150 miljoonaa euroa välittömästi ja tulevien terveempien sukupolvien kasaantuva taloudellinen vaikutus olisi huomattavasti suurempi, jopa miljardiluokkaa. Jäljellä tulevien vuosien säästötavoitteesta on siis noin 2,85 – 2,9 miljardia euroa, säästöjä on tehtävä ja tulovirtoja lisättävä.
Seuraavassa kirjoituksessani perehdyn suurempiin säästöihin, jotka uskon saatavan sairauspoissaolojen vähentämisellä. Kokoomukseltahan tuli tähän ehdotus, että ensimmäinen sairauspäivä menisi työntekijän omasta pussista. (http://yle.fi/uutiset/palkaton_sairauspaiva_jakaa_kokoomuslaiset/6325190) Minun keinoni on toisenlainen.
Prahassa 18.2.2014
Ville Luotola
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Meillä ei ole kriisi, meillä on ongelma
Ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Suomi on eräs maailman rikkaimmista maista, meillä on kohtuullisen toimiva sosiaaliturvajärjestelmä ja meillä on lähes maksuton koulutusjärjestelmä, joka mahdollistaa jokaiselle polun kohti itselle sopivaa koulutusta. Meillä on ahkeria ihmisiä, jotka pystyvät mihin vain, kun heille annetaan mahdollisuus uskoa itseensä. Meidän valtiomme suurin tehtävä juuri nyt on antaa ihmisille usko itseensä ja toisiinsa. Sillä tavalla me selviämme ongelmistamme.
Suomen valtionvelka on ongelma, se ei ole vielä missään nimessä kriisi. Tällä hetkellä velkaa on hiukan vajaat 93 miljardia euroa. (http://velkakello.fi/) Se on suurin piirtein sellainen summa, jota ihminen ei pysty ymmärtämään. 90-luvun laman jälkeen velka on pienimmillään ollut reilussa 50 miljardissa eurossa, mutta tuota summaa ei pidä ajatella pelkästään lukemana, vaan osuutena meidän vuosittaisesta bruttokansantuotteestamme. Vuoden 2012 lopussa BKT:mme oli noin 192 miljardia euroa (http://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_kansantalous.html) eli velkamme oli alle puolet BKT:stamme. Viime vuoden luvut tulevat Tilastokeskukselta vasta ensi kuussa, jolloin paneudun niihin.
Selvennetään ensin, mikä on BKT: BKT eli bruttokansantuote kertoo paljon maan tai alueen taloudellisen toiminnan laajuudesta ja siinä tapahtuvista muutoksista. (http://www.e-conomic.fi/kirjanpito-ohjelma/sanakirja/bruttokansantuote) Ja se velka, maksamme veloistamme yhtä maailman pienimmistä koroista huippuluokan luottoluokituksemme ansioista, mutta kenelle sitä maksamme, sitä en tiedä. (http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/08/22/suomi-otti-meille-velkaa-kenelle-maksamme/201311480/12) Oikeastaan sillä ei tässä tilanteessa ole edes suurta merkitystä.
Merkitys on sillä, että EU:n kasvu- ja vakaussopimuksessa sanotaan, että velan pitää olla 60%:a BKT:sta. Tällä hetkellä se on, mutta BKT:mme on menossa alaspäin kolmanneksi kovinta vauhtia koko EU:ssa ja velkamme on kasvamassa. Näin ollen tulemme tilanteeseen, jossa tuo 60%:n rajapyykki tullaan rikkomaan todennäköisesti. Hauskintahan tässä on, että koko rajapyykki on EU:n itsensä määrittelemä eikä unionilla oikeastaan ole mitään suurempaa tutkimusta lyödä koko rajan taakse. Tämän lisäksi muun muassa Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Italia sekä Espanja ylittävät tämän rajan roimasti. (https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkinen-talous/Julkisyhteisojen-velka/)
Toinen esille nostettu velan maksimimäärä on 90%:a BKT:sta. Tämän luvun toivat esille Harvardin tutkijat. Tämä lukema on kuitenkin teilattu myös muun muassa erään opiskelijan toimesta, Harvardin tutkijat olivat mokanneet Excelin kanssa. Viimeisimpänä teilaajana oli IMF, joka toteaa, että mitään ”velkarajaa” ei ole olemassakaan. (http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2014/02/15/mitaan-maagista-velkarajaa-ei-ole/20142322/12)
Ongelma on kuitenkin olemassa, en minäkään halua, että olemme määrättömästi velkaa tahoille, joita en itsekään tiedä. Siksi on tehtävä jotain muutoksia järjestelmään. Jatkuvasti ei voi pyörittää perustoimintoja velaksi. Nyt on esitetty, että säästöjä pitäisi tehdä kolme miljardia euroa. Kritisoijat ovat todenneet, että tämä pysäyttäisi lopullisesti Suomen talouden ja ajaisi koko valtion entistä syvempiin ongelmiin, jopa oikeaan kriisiin. Minä uskon tähän myös, nyt ei ole oikea aika leikata. Ei ihmistä saa kurittaa sillä verukkeella, että poliitikot ja pankkiirit ovat tehneet väärin. Nyt on aika muutoksen, mutta tehkäämme sellainen muutos, että kansalainen ei siitä kärsi.
Ensimmäinen lupaukseni on, että seuraava tekstini tulee olemaan kevyempi ja siinä on ensimmäinen ehdotukseni tämän ongelman ratkaisemiseksi.
Prahassa 16.2.2014
Ville Luotola
torstai 6. helmikuuta 2014
To je Skoda! (suom. Se on sääli!)
Suomessa on puhuttu jo vuosien ajan, että ei voida suosia suomalaista, koska EU. Täällä minä jostain syystä istun Skodan raitiovaunussa. Täällä minä istun Skodan sähkölinja-autossa ja täällä minä näen ympärilläni aivan tajuttoman määrän Skodan henkilöautoja. Minä olen Prahassa. Mitä tapahtuu?
Tapahtuu sellaista, että Suomi luovuttaa oikeutensa olla vahva itsenäinen valtio, mielistelläkseen muita. Meillä ei välttämättä ole joka alalle osaamista, mutta meillä on joitakin tahoja, jotka osaavat asiansa. Vuolijoen tehdas, joskaan ei enää suomalaisomisteinen, osaisi varmasti tehdä vaunut raitiolinjoille esimerkiksi Tampereelle. VR Trackin miehet ja naiset osaisivat varmasti raiteet rakentaa ja tamperelainen osaisi varmasti käyttää tätä upeaa palvelua.
Oleskelemalla Suomen ulkopuolellla saa aivan valtavasti uutta näkökulmaa Suomen asioihin. Minä olen esimerkiksi ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen ostanut kuukausikortin joukkoliikennepalveluihin ja tehnyt sen ennen kaikkea riemusta kiljuen. Me olemme Suomessa tottuneet ajamaan autolla ja tottuneet kritisoimaan joukkoliikennettä kalliista lipuista. Emmekä me ole väärässä. Jos bussi kulkee kerran tunnissa ja maksaa kolome ja puoli euroa, niin on vähintäänkin oikein miettiä vaihtoehtoja.
Mitä me voisimme Suomessa tehdä? Me voisimme miettiä jokaisen uuden asuinalueen uudestaan, niin että vähintäänkin linja-autot voivat kulkea siellä kätevästi, me voisimme laskea joukkoliikenteen hintoja ja tukea niitä kunta- sekä valtiotasolla vaikka vain pelkästään ympäristöllisistä syistä. Me voisimme luoda uusia työpaikkoja Suomeen miettimällä uudelleen liikenteemme.
Nykyisen kaltaisessa yksilöjärjestelmässä yksityisautoilu on perustarve ihmiselle. En usko, että se luo ihmiselle onnellisuutta sen enempää kuin joukkoliikennekään. Meidän täytyy pystyä yhteiskuntana luomaan järjestelmä, jossa ihmisen ei tarvitse kaupunkiolosuhteissa omistaa autoa. Se vaatii hyvät joukkoliikenneyhteydet sekä kevyen liikenteen väylästön. Tähän kaikkeen me pystymme keskenämme Suomessa, emme edes tarvitse muiden apua. Tehdään se.
Tapahtuu sellaista, että Suomi luovuttaa oikeutensa olla vahva itsenäinen valtio, mielistelläkseen muita. Meillä ei välttämättä ole joka alalle osaamista, mutta meillä on joitakin tahoja, jotka osaavat asiansa. Vuolijoen tehdas, joskaan ei enää suomalaisomisteinen, osaisi varmasti tehdä vaunut raitiolinjoille esimerkiksi Tampereelle. VR Trackin miehet ja naiset osaisivat varmasti raiteet rakentaa ja tamperelainen osaisi varmasti käyttää tätä upeaa palvelua.
Oleskelemalla Suomen ulkopuolellla saa aivan valtavasti uutta näkökulmaa Suomen asioihin. Minä olen esimerkiksi ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen ostanut kuukausikortin joukkoliikennepalveluihin ja tehnyt sen ennen kaikkea riemusta kiljuen. Me olemme Suomessa tottuneet ajamaan autolla ja tottuneet kritisoimaan joukkoliikennettä kalliista lipuista. Emmekä me ole väärässä. Jos bussi kulkee kerran tunnissa ja maksaa kolome ja puoli euroa, niin on vähintäänkin oikein miettiä vaihtoehtoja.
Mitä me voisimme Suomessa tehdä? Me voisimme miettiä jokaisen uuden asuinalueen uudestaan, niin että vähintäänkin linja-autot voivat kulkea siellä kätevästi, me voisimme laskea joukkoliikenteen hintoja ja tukea niitä kunta- sekä valtiotasolla vaikka vain pelkästään ympäristöllisistä syistä. Me voisimme luoda uusia työpaikkoja Suomeen miettimällä uudelleen liikenteemme.
Nykyisen kaltaisessa yksilöjärjestelmässä yksityisautoilu on perustarve ihmiselle. En usko, että se luo ihmiselle onnellisuutta sen enempää kuin joukkoliikennekään. Meidän täytyy pystyä yhteiskuntana luomaan järjestelmä, jossa ihmisen ei tarvitse kaupunkiolosuhteissa omistaa autoa. Se vaatii hyvät joukkoliikenneyhteydet sekä kevyen liikenteen väylästön. Tähän kaikkeen me pystymme keskenämme Suomessa, emme edes tarvitse muiden apua. Tehdään se.
lauantai 25. tammikuuta 2014
Vaihtoblogi, osa 1/2014
Tänä aamuna kävelimme kohti Janacék -teatteria noustaksemme bussiin. Ihmiset ympärilläni kävelivät ja keskustelivat, minä mietin aiempia keskusteluitani vaihdon aikana ja elämässäni. Vuoden 2012 kesällä olin Jumpru Pubin baaritiskillä kaverini kanssa, en juonut. Olin autolla ja mietin lähtemistä. Paikalle ilmestyi pitkätukkainen ystäväni, joka ilmoitti, että ottaa oluen. Saadessaan oluen hän oli käynyt läpi keskustelun ammattiyhdistysliikkeen nykytilasta.
Hänellä oli asiaan ratkaisu, minä. "Ville, sun kaltaisia ihmisiä tarvitaan tekemään asiat oikein noissa järjestöissä, me ei voida miettiä vaan suomalaisen duunarin hyvää. Meidän täytyy ajatella globaalia hyvää." Mä olin puulla päähän lyöty ja ajatuksiltani tuhottu, en tiedä juurikaan globaaleista asioista saatika työväenliikkeestä ympäri maailman. Mietin ja mietin, mutta en keksinyt ratkaisua asioihin.
Nyt aikaa on kulunut ja olen nähnyt maita ja mantuja. Olen vanhempi, mutta yhä nuori. Luen päivittäin uutisia ja tuhoudun hiukan sisältä lukiessani oikeistomaailman pyörimistä. Aivan kuin rahalla olisi jotain merkitystä silloin, kun ihmisiä hoidetaan heidän sairauksistaan tai heille luodaan inhimillisemmät olosuhteet. Ajatus on täysin käsittämätön. Viime vuoden puolella Sveitsissä, jossa menee kohtuu hyvin, pohdittiin maksimipalkkajärjestelmää. Olin kuullut tästä myös aiemmin ja rupesin pohtimaan asiaa.
Ihmisten onnellisuus ei käytännössä nouse lainkaan länsimaissa sen jälkeen, kun he ylittävät tietyn palkkatason (http://blogs.wsj.com/wealth/2010/09/07/the-perfect-salary-for-happiness-75000-a-year/ .) Sveitsissä äänestettiin kaksitoistakertaisesta palkasta verrattuna yhtiön sisäiseen minimipalkkaan ja JP Morgan -pankin perustaja J.P. Morgan on kuulemani mukaan puhunut, että kapitalismi ei voi toimia, jos rikkaat tienaavat yli 20 kertaa enemmän kuin minimipalkkaiset. Voitte katsoa uutisia, raportteja tai leikkauslistoja, näette kapitalismin toiminnassaan nykymuodossa.
Minun ajatukseni on kompromissi. Se muotoutuu monien keskusteluiden pohjalta, joista viimeisimpänä on unkarilaisen kämppäkaverini kanssa käyty keskustelu. Minun mielestäni ihmiset saavat tienata, siinä ei ole mitään väärää. Väärää on siinä, jos ihmisille ei anneta mahdollisuutta edes peruselämään.
Mallissani firman, kunnan, valtion tai järjestön (jne.) parhaiten palkattu ei saisi tienata enempää kuin 20-kertaisesti verrattuna firman pienimmän palkan saavan työntekijän palkkaan nähden. Myös bonusjärjestelmä rakennettaisiin tämän ajatuksen pohjalle, jolloin pomon saadessa 10 000 euron bonuksen, saisi duunarikin 500 euroa. Tämän järjestelmän ongelmathan on heti nähtävissä ja niistä ilmeisimpänä on työnketjuttaminen alihankkijoille.
Vielä suurempi ongelma on ajatus siitä, että kuka lähtee tätä ensimmäisenä toteuttamaan. Pelkomme on, että yritykset karkaavat ja parhaat johtajat karkaavat ja raha karkaa. Katsotaan ympärillemme, tällä hetkellä firmat karkaavat, parhaat johtajat ajavat meitä yt-neuvotteluihin ja rahaa on enemmän kuin 95%:ssa maailmasta. Me voimme helposti mennä pieleen, mutta niin olemme jo menneet. Jotain uutta tarvitaan, ja vaikka se tällä hetkellä kuulostaa mahdottomalta, niin ihmeitä tapahtuu. Ajamme autoilla, lennämme lentokoneilla, pallo on pyöreä ja kokoomus väittää olevansa työväenpuolue.
Brno, 26.1.2014
Ville Luotola
Hänellä oli asiaan ratkaisu, minä. "Ville, sun kaltaisia ihmisiä tarvitaan tekemään asiat oikein noissa järjestöissä, me ei voida miettiä vaan suomalaisen duunarin hyvää. Meidän täytyy ajatella globaalia hyvää." Mä olin puulla päähän lyöty ja ajatuksiltani tuhottu, en tiedä juurikaan globaaleista asioista saatika työväenliikkeestä ympäri maailman. Mietin ja mietin, mutta en keksinyt ratkaisua asioihin.
Nyt aikaa on kulunut ja olen nähnyt maita ja mantuja. Olen vanhempi, mutta yhä nuori. Luen päivittäin uutisia ja tuhoudun hiukan sisältä lukiessani oikeistomaailman pyörimistä. Aivan kuin rahalla olisi jotain merkitystä silloin, kun ihmisiä hoidetaan heidän sairauksistaan tai heille luodaan inhimillisemmät olosuhteet. Ajatus on täysin käsittämätön. Viime vuoden puolella Sveitsissä, jossa menee kohtuu hyvin, pohdittiin maksimipalkkajärjestelmää. Olin kuullut tästä myös aiemmin ja rupesin pohtimaan asiaa.
Ihmisten onnellisuus ei käytännössä nouse lainkaan länsimaissa sen jälkeen, kun he ylittävät tietyn palkkatason (http://blogs.wsj.com/wealth/2010/09/07/the-perfect-salary-for-happiness-75000-a-year/ .) Sveitsissä äänestettiin kaksitoistakertaisesta palkasta verrattuna yhtiön sisäiseen minimipalkkaan ja JP Morgan -pankin perustaja J.P. Morgan on kuulemani mukaan puhunut, että kapitalismi ei voi toimia, jos rikkaat tienaavat yli 20 kertaa enemmän kuin minimipalkkaiset. Voitte katsoa uutisia, raportteja tai leikkauslistoja, näette kapitalismin toiminnassaan nykymuodossa.
Minun ajatukseni on kompromissi. Se muotoutuu monien keskusteluiden pohjalta, joista viimeisimpänä on unkarilaisen kämppäkaverini kanssa käyty keskustelu. Minun mielestäni ihmiset saavat tienata, siinä ei ole mitään väärää. Väärää on siinä, jos ihmisille ei anneta mahdollisuutta edes peruselämään.
Mallissani firman, kunnan, valtion tai järjestön (jne.) parhaiten palkattu ei saisi tienata enempää kuin 20-kertaisesti verrattuna firman pienimmän palkan saavan työntekijän palkkaan nähden. Myös bonusjärjestelmä rakennettaisiin tämän ajatuksen pohjalle, jolloin pomon saadessa 10 000 euron bonuksen, saisi duunarikin 500 euroa. Tämän järjestelmän ongelmathan on heti nähtävissä ja niistä ilmeisimpänä on työnketjuttaminen alihankkijoille.
Vielä suurempi ongelma on ajatus siitä, että kuka lähtee tätä ensimmäisenä toteuttamaan. Pelkomme on, että yritykset karkaavat ja parhaat johtajat karkaavat ja raha karkaa. Katsotaan ympärillemme, tällä hetkellä firmat karkaavat, parhaat johtajat ajavat meitä yt-neuvotteluihin ja rahaa on enemmän kuin 95%:ssa maailmasta. Me voimme helposti mennä pieleen, mutta niin olemme jo menneet. Jotain uutta tarvitaan, ja vaikka se tällä hetkellä kuulostaa mahdottomalta, niin ihmeitä tapahtuu. Ajamme autoilla, lennämme lentokoneilla, pallo on pyöreä ja kokoomus väittää olevansa työväenpuolue.
Brno, 26.1.2014
Ville Luotola
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)