Terveyttä kaikille kohtuuhintaan, osa 3

Tiedän, että olette odottaneet tätä koko viikonlopun niin, että ette ole pystyneet edes nukkumaan kunnolla ja olette kävelleet ympäri asuntoa lopulta löytäen keinon nukuttaa itsenne. Osa teki sen meditaation voimalla, osa viinalla kotona tai Teemun tarjoamana Sotshissa ja osa käveli apteekkiin ja haki purkin pari pillereitä.


Tänään säästämmekin valtion rahoja pilleripurkkeja pyörittelemällä. Kela korvaa lääkehoitoja vuosittain lähes 1,3 miljardilla eurolla. (http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet?IBIF_ex=NIT137AL klikkaa: ”luo raportti”) Se on sinällään ihan oikein tehty, kyllä kansaa on hyvä lääkitä, kun vaivoja on. Tässä on vain pari epäkohtaa. Ensinnäkin, helpoimmin kitkettävänä epäkohtana minulle näyttäytyy se, että valtion tukiessa lääkkeiden hintoja noin isoilla summilla, tienaavat lääkkeiden myyjät, apteekkarit, valtavia tuloja. Toisena epäkohtana voisi todeta, että ihmisten elintavat altistavat tietyille sairauksille. Ehkäpä pienehköt satsaukset kevyen liikenteen väyliin, lähiliikuntapaikkoihin ja miksi ei vaikkapa parin tunnin liikunta työpäivän ohessa toisi yhteiskunnalle valtavia säästöjä.


Mutta näiden edellä mainitsemieni liikunnallisten keinojen ollessa täysin mahdottomia ja liian kalliita (pelkästään sydän- ja verisuonitaudit maksavat työpanoksen menetyksenä vuosittain Suomessa noin 1,1 miljardia euroa...), palatkaamme apteekkarien ja valtion lääketukien yhdistelmään. Valtiomme tukee siis Kelan kautta lääkkeiden ostajia lähes 1,3 miljardilla eurolla ja tämä koko raha siirtyy siis lääkeyhtiöille, lääketukkureille sekä apteekeille lukuunottamatta 8%:n arvonlisäveroa, joka lääkkeitä ostettaessa maksetaan toki valtiolle. Lääkeyhtiöt vakuuttavat, että heidän ottamansa korvaus lääkkeistä on kohtuullinen, sillä tuotekehittelyyn palaa rahaa kuuleman mukaan miljardeittain. Yhtiöille menevään summaan me emme juuri voi vaikuttaa, mikäli valtiolla ei ole hurjaa paloa rakentaa omaa lääketehdasta. Apteekkijärjestelmäämme me kuitenkin voimme vaikuttaa.

Tällä hetkellä apteekkeja saa perustaa melkoisen selonteon päätteeksi luvan saanut henkilö määrättyyn kuntaan tai kaupunkiin. (http://www.fimea.fi/laakealan_toimijat/apteekit/apteekki-ja_sivuapteekkiluvat) Nämä luvat ovat erittäin haluttuja, sillä apteekin perustaminen on lähes varma tapa päästä kiinni isoihin rahoihin. Nopeasti verotiedoista vilkaisten näyttäisi siltä, että Pelkosenniemellä ja Savukoskella apteekkitoimintaa pyörittämällä tienaa vain noin 95 000 euroa vuodessa, mutta esimerkiksi Kemijärvellä jo kohtuullisen mukavat 400 000 euroa vuodessa. Siinä sivussa Lapin neljä suurituloisinta apteekkaria tienasivat yhteensä rapiat kaksi miljoonaa euroa. Etelään päin mentäessä lukemat kasvoivat hiukan ja esimerkiksi Keski-Suomen suurituloisin apteekkari tienasi vuonna 2012 vajaan 1,1 miljoonaa euroa.

Nämä summat ovat hurjia, mutta toki apteekkeja kuuluu olla joka kunnassa ja niissä kuuluu olla asiantunteva henkilökunta. Minun kysymykseni tässä tilanteessa on, että miksi meillä ei voisi olla valtiollista monopoliapteekkiverkostoa, Apteekki Oy:ta? Tällöin maamme apteekkien tuotot voitaisiin jakaa työntekijöille rahtusen parempina palkkoina ja ennen kaikkea kansalle esimerkiksi halvempina lääkkeinä. Tai miksipä tuosta ei aluksi voisi tässä rajussa talouskriisissämme ottaa valtiolle pienen siivun päältä. Kun rupeaa ynnäilemään nykyisen noin 600 apteekkarin tuloja yhteen, niin duunareina tämä porukka tienaisi arvatenkin noin parisataa miljoonaa vähemmän ja silloinkin valtiollisen liikkeenjohtajina tulotaso olisi varmastikin riittävä.

Toki pitää muistaa, että lääkkeisiin käytetystä eurosta jää Apteekkariliiton mukaan 61 senttiä lääketehtaille ja lääkealan tukkuliikkeille. Näin ollen valtion kannattaa siis hetimiten, tai viimeistään talouden lähtiessä nousuun, sijoitusyhtiönsä Solidiumin kanssa miettiä lääkeyhtiöihin sijoittamista. Näkyipä tuo Orionkin viime vuonna paukuttaneen miljardin liikevaihdolla 200 miljoonaa euroa tulosta (http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/porssikurssit/osake/tulostiedot.jsp?klid=1930), tuollaisilla tuottoprosenteilla ei tarvisi köyhän Suomen kansan leikata mistään mitään.

Laskennallinen kumuloituva (kasaantuva) säästö tähän mennessä: yli 550 miljoonaa euroa
- 100-150 miljoonaa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi, liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi
- 150 miljoonaa apteekkijärjestelmän kansallistamisella valtion monopoliketjuksi (yli 200 miljoonan säästöstä osa käytetään lääkkeiden hintojen laskemiseen)

Prahassa 25.2.2014
Ville Luotola

Terveempi työympäristö (Terveyttä kaikille kohtuuhintaan, osa 2)

Suomalainen työntekijä käyttää keskimäärin 4,2 prosenttia työajastaan sairaslomalla. Tästä kertyy tietenkin kuluja ja ne kulut ovat tietenkin kerrannaisvaikutuksiltaan valtavat. Työterveyslaitoksen arvion mukaan tämä menetetty työaika maksaa kokonaisuudessaan kolme miljardia euroa.


Kolme miljardia euroa on säästötavoitteemme, mutta kuten kaikki ymmärtävät, ei kaikkia sairauksia, tapaturmia ja loukkaantumisia voida millään estää. Tällä hetkellä sairauspäiviin kuluvasta summasta yritykset, kunnat ja valtiot kuittaavat kuluina reilun kaksi miljardia ja Kela maksaa sairauspäivärahoja noin 900 miljoonaa euroa vuosittain. Sairaslomapäiviä voidaan kuitenkin vähentää.

Otamme tavoitteeksi vähentää yhden prosenttiyksikön sairauspäivistä, jolloin laskennallinen säästö olisi 750 miljoonaa. Tästä Kelan maksamina sairauspäivärahoina valtio säästäisi reilun 200 miljoonaa euroa ja yrittäjät, kunnat sekä valtio työnantajina loput eli noin 500 miljoonaa euroa. Yrittäjien maksama yhteisövero suuremmista voitoista olisi laskennallisesti vajaan 100 miljoonaa ja kuntien sekä valtion saama hyöty näkyisi viivan päällä tilinpäätöksessä heti ensi vuonna.


Näitä jättiläismäisiä summia ei kuitenkaan säästetä pakottamalla ihmisiä sairaana töihin, maksattamalla ensimmäistä sairauspäivää heidän omasta pussistaan tai muutenkaan väkisellä. Nämä summat säästetään kannustamalla ihmisiä liikkumaan, parantamalla työpaikkojen ergonomiaa, pitämällä työtahti sopivana sekä johtamalla työntekijöitä paremmin.


Ihminen, joka luottaa pomoonsa viihtyy paremmin töissä ja kun ihminen viihtyy töissä, hän ei ole sieltä turhanpäiten pois. Hän ei myöskään kärsi työperäisestä uupumuksesta eikä muistakaan henkisistä ongelmista niin usein kuin ihminen, joka ei viihdy töissään. Johtajan ja alaisen välillä on oltava keskusteluyhteys, niin syntyy luottamus. Tähän voimme valtiollisella tasolla panostaa niin kehittämällä armeijan johtamiskulttuuria, korkeakoulujemme opetusta kuin keskittymällä myös valtionyhtiöiden toimintaan. Ehkäpä voisimme myös palkita yrityksien inhimillisiä johtajia, jotka piiskan sijasta saavat yhtiönsä nousuun keskustelukulttuurin tervehdyttämisellä.


Työtahti on monesti myös johtajista ja toki henkilöstöstä itsestään kiinni. Siihen vaikuttavat monet tekijät tilauskannoista työaikalainsäädäntöön, mutta työpaikoilla tavoitteena voisi olla, että jokainen työntekijä ottaa ja työnjohtaja antaa sopivia tavoitteita. Helpoin säästötoimien tavoitteista on kuitenkin ergonomian parantaminen työpaikoilla. Liika istuminen, liian pitkät työsessiot ilman taukoa, huonot tuolit, pöydät, näppäimistöt, hiiret, koneet ja laitteet. Näitä parantamalla ja ergonomiaan keskittymällä monet vaivat vähenevät. Pelkästään istumisen vähentämisellä vähennettäisiin tuki- ja liikuntaelinvammoja, jotka ovat tällä hetkellä erittäin suuri sairauslomapäivien aiheuttaja.


Tuki- ja liikuntaelinvammoihin auttaisi myös liikunta. Tuskin ihan kaikille tulee yllätyksenä, jos käytän esimerkkinä Pekkaniska Oy:ta. (http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/article74818.ece ja http://www.rakennuslehti.fi/uutiset/uutiset/22867.html) Linkkien takaa löytyy lisätietoa firman tuhlailevasta rahapolitiikasta, jossa muun muassa tupakoinnin lopettamisesta saa 1000 euroa, maratonista 170 euroa, lenkkeilystä euron kilometriltä ja työmatkapyöräilystä 0,25 senttiä kilometriltä matkan ollessa vähintään viisi kilometriä suuntaansa. Summat voivat kuulostaa hurjilta, mutta aika monta kilometriä saa vuositasolla duunari juosta, että kulut ylittävät sairauspäivien kulut. Yksi sairauslomapäivä maksaa nimittäin noin 350 euroa.

Ja miten olisi, jos muutenkin sairastamisen suhteen otettaisiin käyttöön porkkana eikä keppiä? Pomo voisi antaa alaiselleen parin päivän sairasloman ilman työterveyslääkärin konsultaatiota, kun tuntee alaisensa ja tietää, että tämän sanoessa olevansa kuumeessa, hän on kuumeessa. Jäisi monet työterveyslääkärien palvelut käyttämättä ja se, jos mikä säästäisi rahaa. Rahapalkintoja terveistä vuosista tai liikunnasta sekä terveistä elämäntavoista Pekkaniskan tapaan voisi myöntää aluksi ainakin valtio, valtionyhtiöt sekä kunnat. Nämä toimisivat loistavana esimerkkinä maamme muille yrityksille ja näin saisimme säästöt rullaamaan.

Laskennallinen kumuloituva (kasaantuva) säästö tähän mennessä: yli 400 miljoonaa euroa
- 100-150 miljoonaa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi, liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi

Prahassa 19.2.2014
Ville Luotola

Terveyttä kaikille kohtuuhintaan, osa 1

Maailmanmestari Valentin Konosen mukaan terveillä jaloilla on kiva kävellä. Samaa termistöä ovat käyttäneet velanperintään erikoistuneet herrasmiehet ympäri maailmaa. Monelta suomalaiselta kysyttäessä tärkeintä elämässä on terveys. Aivan oikein, ei raha, vaan terveys. Silti minä haluan hakea rahallisia säästöjä terveydenhuollosta.


Suomen terveydenhuoltomenot olivat THL:n uusimman, löytämäni, laajan tilastoinnin mukaan vuonna 2011 17,1 miljardia euroa. (http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110448/Tr06_13.pdf?sequence=4) Se on 9 prosenttia BKT:stamme ja jopa hieman yllättäen myöskin alle OECD-maiden keskiarvon 9,7 prosentin sekä EU15-maiden keskiarvon 10,4 prosentin. Saman tilaston mukaan Suomen julkisen talouden (esim. valtio & kunnat) osuus terveydenhuollon kuluista on Pohjoismaiden alhaisin, 75,5 prosenttia.


Minun ratkaisuni säästökohteiksi terveydenhuollon puolella ovat hyvin yksinkertaisia. Ensinnäkin kierrätän vanhan idean yksityisen sairaanhoidon Kela-korvausten lopettamisesta. Valtiomme käyttää Kelan kautta noin 200 miljoonaa euroa tukeakseen yksityisten palveluiden käyttöä. Joku voisi kuvitella, että tämä on hieno juttu, koska se vie jonoja pois julkisista palveluista. Näin ei kuitenkaan ole, järjestelmämme on rakennettu niin, että käytännössä yksityisen lääkärin palkkion ollessa esimerkiksi 100 euroa, asiakas maksaa 80 euroa ja Kela lopun. Ja tällä lääkärillä on käytössään myös julkinen koneisto, hän saa kirjoittaa lähetteen julkiselle puolelle jatkotutkimuksiin.


Tällä tavoin yksityinen sektori pystyy siis keräämään kermat päältä siirtämällä potilaan jatkohoitoon julkisen puolen kannettavaksi ja tuosta hinnasta voi myös nopeasti oivaltaa, että ei köyhimmällä kansanosalla ole mitään asiaa yksityiselle lääkäriasemalle maksamaan palveluista tuollaista hintaa. Toisin sanoen, Kelan yksityiselle sektorille antamat tukijaiset ovat tulonsiirto kansalta hyvintoimeentulevalle kansanosalle. Minun mielestäni hyvinvointivaltio ei voi toimia näin, varsinkaan tilanteessa, jossa monet yksityiset lääkäripalvelut pyöräyttävät voittonsa veroparatiisien kautta.

En kuitenkaan odota, että koko 200 miljoonaa euroa säästyisi, vaan sillä voitaisiin tukea julkisten terveydenhuoltopalveluiden kehittämistä tai pyrkiä sosiaalisin investoinnein kehittämään tulevaisuuteen terveempiä sukupolvia. Eräs tällainen investointi voisi olla Kanadassa käytössä oleva lapsen urheiluharrastuksen verovähennysoikeus. Kanadassa vanhemmat saavat vähentää verotuksesta 500$:a lapsensa tai puolisonsa lapsen urheiluharrastuksen tukemiseen käytetystä rahasummasta, esimerkiksi lisenssi- tai kuukausimaksuista. Kanadassa viiden vuoden kuluksi on valtiollisella tasolla laskettu noin 270 miljoonaa Kanadan dollaria, jolloin asukaslukuun suhteutettuna vastaava lukema olisi Suomessa noin 25 miljoonaa euroa viidessä vuodessa eli viisi miljoonaa per vuosi.

Parempina taloudellisina aikoina tai miksi ei nytkin, voitaisiin tuki lisätä myös kulttuuriharrastusten puolelle, sillä myös kulttuuriharrastuksilla on hyvä kaiku ihmisen hyvinvointiin.


Kokonaisuudessaan laskisin pelkästään näillä toimin säästetyksi noin 100-150 miljoonaa euroa välittömästi ja tulevien terveempien sukupolvien kasaantuva taloudellinen vaikutus olisi huomattavasti suurempi, jopa miljardiluokkaa. Jäljellä tulevien vuosien säästötavoitteesta on siis noin 2,85 – 2,9 miljardia euroa, säästöjä on tehtävä ja tulovirtoja lisättävä.

Seuraavassa kirjoituksessani perehdyn suurempiin säästöihin, jotka uskon saatavan sairauspoissaolojen vähentämisellä. Kokoomukseltahan tuli tähän ehdotus, että ensimmäinen sairauspäivä menisi työntekijän omasta pussista. (http://yle.fi/uutiset/palkaton_sairauspaiva_jakaa_kokoomuslaiset/6325190) Minun keinoni on toisenlainen.

Prahassa 18.2.2014
Ville Luotola

Meillä ei ole kriisi, meillä on ongelma

Ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Suomi on eräs maailman rikkaimmista maista, meillä on kohtuullisen toimiva sosiaaliturvajärjestelmä ja meillä on lähes maksuton koulutusjärjestelmä, joka mahdollistaa jokaiselle polun kohti itselle sopivaa koulutusta. Meillä on ahkeria ihmisiä, jotka pystyvät mihin vain, kun heille annetaan mahdollisuus uskoa itseensä. Meidän valtiomme suurin tehtävä juuri nyt on antaa ihmisille usko itseensä ja toisiinsa. Sillä tavalla me selviämme ongelmistamme.

Suomen valtionvelka on ongelma, se ei ole vielä missään nimessä kriisi. Tällä hetkellä velkaa on hiukan vajaat 93 miljardia euroa. (http://velkakello.fi/) Se on suurin piirtein sellainen summa, jota ihminen ei pysty ymmärtämään. 90-luvun laman jälkeen velka on pienimmillään ollut reilussa 50 miljardissa eurossa, mutta tuota summaa ei pidä ajatella pelkästään lukemana, vaan osuutena meidän vuosittaisesta bruttokansantuotteestamme. Vuoden 2012 lopussa BKT:mme oli noin 192 miljardia euroa (http://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_kansantalous.html) eli velkamme oli alle puolet BKT:stamme. Viime vuoden luvut tulevat Tilastokeskukselta vasta ensi kuussa, jolloin paneudun niihin.

Selvennetään ensin, mikä on BKT: BKT eli bruttokansantuote kertoo paljon maan tai alueen taloudellisen toiminnan laajuudesta ja siinä tapahtuvista muutoksista. (http://www.e-conomic.fi/kirjanpito-ohjelma/sanakirja/bruttokansantuote) Ja se velka, maksamme veloistamme yhtä maailman pienimmistä koroista huippuluokan luottoluokituksemme ansioista, mutta kenelle sitä maksamme, sitä en tiedä. (http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/08/22/suomi-otti-meille-velkaa-kenelle-maksamme/201311480/12) Oikeastaan sillä ei tässä tilanteessa ole edes suurta merkitystä.

Merkitys on sillä, että EU:n kasvu- ja vakaussopimuksessa sanotaan, että velan pitää olla 60%:a BKT:sta. Tällä hetkellä se on, mutta BKT:mme on menossa alaspäin kolmanneksi kovinta vauhtia koko EU:ssa ja velkamme on kasvamassa. Näin ollen tulemme tilanteeseen, jossa tuo 60%:n rajapyykki tullaan rikkomaan todennäköisesti. Hauskintahan tässä on, että koko rajapyykki on EU:n itsensä määrittelemä eikä unionilla oikeastaan ole mitään suurempaa tutkimusta lyödä koko rajan taakse. Tämän lisäksi muun muassa Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Italia sekä Espanja ylittävät tämän rajan roimasti. (https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkinen-talous/Julkisyhteisojen-velka/)

Toinen esille nostettu velan maksimimäärä on 90%:a BKT:sta. Tämän luvun toivat esille Harvardin tutkijat. Tämä lukema on kuitenkin teilattu myös muun muassa erään opiskelijan toimesta, Harvardin tutkijat olivat mokanneet Excelin kanssa. Viimeisimpänä teilaajana oli IMF, joka toteaa, että mitään ”velkarajaa” ei ole olemassakaan. (http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2014/02/15/mitaan-maagista-velkarajaa-ei-ole/20142322/12)

Ongelma on kuitenkin olemassa, en minäkään halua, että olemme määrättömästi velkaa tahoille, joita en itsekään tiedä. Siksi on tehtävä jotain muutoksia järjestelmään. Jatkuvasti ei voi pyörittää perustoimintoja velaksi. Nyt on esitetty, että säästöjä pitäisi tehdä kolme miljardia euroa. Kritisoijat ovat todenneet, että tämä pysäyttäisi lopullisesti Suomen talouden ja ajaisi koko valtion entistä syvempiin ongelmiin, jopa oikeaan kriisiin. Minä uskon tähän myös, nyt ei ole oikea aika leikata. Ei ihmistä saa kurittaa sillä verukkeella, että poliitikot ja pankkiirit ovat tehneet väärin. Nyt on aika muutoksen, mutta tehkäämme sellainen muutos, että kansalainen ei siitä kärsi.

Ensimmäinen lupaukseni on, että seuraava tekstini tulee olemaan kevyempi ja siinä on ensimmäinen ehdotukseni tämän ongelman ratkaisemiseksi.


Prahassa 16.2.2014
Ville Luotola

To je Skoda! (suom. Se on sääli!)

Suomessa on puhuttu jo vuosien ajan, että ei voida suosia suomalaista, koska EU. Täällä minä jostain syystä istun Skodan raitiovaunussa. Täällä minä istun Skodan sähkölinja-autossa ja täällä minä näen ympärilläni aivan tajuttoman määrän Skodan henkilöautoja. Minä olen Prahassa. Mitä tapahtuu?

Tapahtuu sellaista, että Suomi luovuttaa oikeutensa olla vahva itsenäinen valtio, mielistelläkseen muita. Meillä ei välttämättä ole joka alalle osaamista, mutta meillä on joitakin tahoja, jotka osaavat asiansa. Vuolijoen tehdas, joskaan ei enää suomalaisomisteinen, osaisi varmasti tehdä vaunut raitiolinjoille esimerkiksi Tampereelle. VR Trackin miehet ja naiset osaisivat varmasti raiteet rakentaa ja tamperelainen osaisi varmasti käyttää tätä upeaa palvelua.

Oleskelemalla Suomen ulkopuolellla saa aivan valtavasti uutta näkökulmaa Suomen asioihin. Minä olen esimerkiksi ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen ostanut kuukausikortin joukkoliikennepalveluihin ja tehnyt sen ennen kaikkea riemusta kiljuen. Me olemme Suomessa tottuneet ajamaan autolla ja tottuneet kritisoimaan joukkoliikennettä kalliista lipuista. Emmekä me ole väärässä. Jos bussi kulkee kerran tunnissa ja maksaa kolome ja puoli euroa, niin on vähintäänkin oikein miettiä vaihtoehtoja.

Mitä me voisimme Suomessa tehdä? Me voisimme miettiä jokaisen uuden asuinalueen uudestaan, niin että vähintäänkin linja-autot voivat kulkea siellä kätevästi, me voisimme laskea joukkoliikenteen hintoja ja tukea niitä kunta- sekä valtiotasolla vaikka vain pelkästään ympäristöllisistä syistä. Me voisimme luoda uusia työpaikkoja Suomeen miettimällä uudelleen liikenteemme.

Nykyisen kaltaisessa yksilöjärjestelmässä yksityisautoilu on perustarve ihmiselle. En usko, että se luo ihmiselle onnellisuutta sen enempää kuin joukkoliikennekään. Meidän täytyy pystyä yhteiskuntana luomaan järjestelmä, jossa ihmisen ei tarvitse kaupunkiolosuhteissa omistaa autoa. Se vaatii hyvät joukkoliikenneyhteydet sekä kevyen liikenteen väylästön. Tähän kaikkeen me pystymme keskenämme Suomessa, emme edes tarvitse muiden apua. Tehdään se.