maanantai 24. helmikuuta 2014

Terveyttä kaikille kohtuuhintaan, osa 3

Tiedän, että olette odottaneet tätä koko viikonlopun niin, että ette ole pystyneet edes nukkumaan kunnolla ja olette kävelleet ympäri asuntoa lopulta löytäen keinon nukuttaa itsenne. Osa teki sen meditaation voimalla, osa viinalla kotona tai Teemun tarjoamana Sotshissa ja osa käveli apteekkiin ja haki purkin pari pillereitä.


Tänään säästämmekin valtion rahoja pilleripurkkeja pyörittelemällä. Kela korvaa lääkehoitoja vuosittain lähes 1,3 miljardilla eurolla. (http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet?IBIF_ex=NIT137AL klikkaa: ”luo raportti”) Se on sinällään ihan oikein tehty, kyllä kansaa on hyvä lääkitä, kun vaivoja on. Tässä on vain pari epäkohtaa. Ensinnäkin, helpoimmin kitkettävänä epäkohtana minulle näyttäytyy se, että valtion tukiessa lääkkeiden hintoja noin isoilla summilla, tienaavat lääkkeiden myyjät, apteekkarit, valtavia tuloja. Toisena epäkohtana voisi todeta, että ihmisten elintavat altistavat tietyille sairauksille. Ehkäpä pienehköt satsaukset kevyen liikenteen väyliin, lähiliikuntapaikkoihin ja miksi ei vaikkapa parin tunnin liikunta työpäivän ohessa toisi yhteiskunnalle valtavia säästöjä.


Mutta näiden edellä mainitsemieni liikunnallisten keinojen ollessa täysin mahdottomia ja liian kalliita (pelkästään sydän- ja verisuonitaudit maksavat työpanoksen menetyksenä vuosittain Suomessa noin 1,1 miljardia euroa...), palatkaamme apteekkarien ja valtion lääketukien yhdistelmään. Valtiomme tukee siis Kelan kautta lääkkeiden ostajia lähes 1,3 miljardilla eurolla ja tämä koko raha siirtyy siis lääkeyhtiöille, lääketukkureille sekä apteekeille lukuunottamatta 8%:n arvonlisäveroa, joka lääkkeitä ostettaessa maksetaan toki valtiolle. Lääkeyhtiöt vakuuttavat, että heidän ottamansa korvaus lääkkeistä on kohtuullinen, sillä tuotekehittelyyn palaa rahaa kuuleman mukaan miljardeittain. Yhtiöille menevään summaan me emme juuri voi vaikuttaa, mikäli valtiolla ei ole hurjaa paloa rakentaa omaa lääketehdasta. Apteekkijärjestelmäämme me kuitenkin voimme vaikuttaa.

Tällä hetkellä apteekkeja saa perustaa melkoisen selonteon päätteeksi luvan saanut henkilö määrättyyn kuntaan tai kaupunkiin. (http://www.fimea.fi/laakealan_toimijat/apteekit/apteekki-ja_sivuapteekkiluvat) Nämä luvat ovat erittäin haluttuja, sillä apteekin perustaminen on lähes varma tapa päästä kiinni isoihin rahoihin. Nopeasti verotiedoista vilkaisten näyttäisi siltä, että Pelkosenniemellä ja Savukoskella apteekkitoimintaa pyörittämällä tienaa vain noin 95 000 euroa vuodessa, mutta esimerkiksi Kemijärvellä jo kohtuullisen mukavat 400 000 euroa vuodessa. Siinä sivussa Lapin neljä suurituloisinta apteekkaria tienasivat yhteensä rapiat kaksi miljoonaa euroa. Etelään päin mentäessä lukemat kasvoivat hiukan ja esimerkiksi Keski-Suomen suurituloisin apteekkari tienasi vuonna 2012 vajaan 1,1 miljoonaa euroa.

Nämä summat ovat hurjia, mutta toki apteekkeja kuuluu olla joka kunnassa ja niissä kuuluu olla asiantunteva henkilökunta. Minun kysymykseni tässä tilanteessa on, että miksi meillä ei voisi olla valtiollista monopoliapteekkiverkostoa, Apteekki Oy:ta? Tällöin maamme apteekkien tuotot voitaisiin jakaa työntekijöille rahtusen parempina palkkoina ja ennen kaikkea kansalle esimerkiksi halvempina lääkkeinä. Tai miksipä tuosta ei aluksi voisi tässä rajussa talouskriisissämme ottaa valtiolle pienen siivun päältä. Kun rupeaa ynnäilemään nykyisen noin 600 apteekkarin tuloja yhteen, niin duunareina tämä porukka tienaisi arvatenkin noin parisataa miljoonaa vähemmän ja silloinkin valtiollisen liikkeenjohtajina tulotaso olisi varmastikin riittävä.

Toki pitää muistaa, että lääkkeisiin käytetystä eurosta jää Apteekkariliiton mukaan 61 senttiä lääketehtaille ja lääkealan tukkuliikkeille. Näin ollen valtion kannattaa siis hetimiten, tai viimeistään talouden lähtiessä nousuun, sijoitusyhtiönsä Solidiumin kanssa miettiä lääkeyhtiöihin sijoittamista. Näkyipä tuo Orionkin viime vuonna paukuttaneen miljardin liikevaihdolla 200 miljoonaa euroa tulosta (http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/porssikurssit/osake/tulostiedot.jsp?klid=1930), tuollaisilla tuottoprosenteilla ei tarvisi köyhän Suomen kansan leikata mistään mitään.

Laskennallinen kumuloituva (kasaantuva) säästö tähän mennessä: yli 550 miljoonaa euroa
- 100-150 miljoonaa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden Kela-tukien lakkauttamisesta (200 miljoonan kokonaissummasta on vähennettynä terveisiin elämäntapoihin ja parempaan julkiseen terveydenhuoltoon satsatut rahat)
- 300 miljoonaa euroa sairauspäivien vähentämisellä kehittämällä työpaikkoja joustavammiksi, liikunnallisemmiksi ja keskustelevammiksi
- 150 miljoonaa apteekkijärjestelmän kansallistamisella valtion monopoliketjuksi (yli 200 miljoonan säästöstä osa käytetään lääkkeiden hintojen laskemiseen)

Prahassa 25.2.2014
Ville Luotola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti