Viime keväänä painettiin kaverin kanssa kanditaatintutkielma kasaan. Olin vuoden aikana tehnyt varsin hyvän kasan opintopisteitä ja viettänyt koululla liikunnan sivuaineen ansiosta tuntimääräisesti isoja lukemia. Olin tammikuussa ilmoittanut RoPS:lle, että junnuvalmennushommat saavat nyt odottaa. Tavoitteena oli pamahtaa Ouluun kesäksi, viettää elämäni kesä ja painaa kesäduunista useampi kilo tilille makaamaan ja odottamaan fiksua tai vähemmän fiksua käyttötarkoitusta.
No hommahan toimi just siihen pisteeseen asti, että junnuhommien loputtua aikaa oli tehä vaikka mitä. Katoin futista entistäkin enemmän, luin ja kirjoittelin pöytälaatikkoon sekä urheilin. Tein sijaisuuksia ja rahaakin kertyi säästöön. Kun kesä alkoi lähestyä, kirjoittelin CV:n omasta mielestäni kivaan muotoon ja jatkoin hommaa rustaamalla työhakemuksia sinne sun tänne, juomakorien kantamista, myyntihommia, siivoamista tai ihan mitä vain. Reilu 20 hakemusta ja tuloksena monta "valitettavasti ette tulleet valituksi." Kerran pääsin haastatteluun, mutta se olikin kasvatusalan hommia, liikunnanopettajaksi Kannonkoskelle. Liikuntatieteen maisteri vei voiton, niin kuin kuuluukin.
Kesäkuun puolivälissä alkoi tulla pieni paine, että mistähän mä rahaa saisin. Pitäis maksaa vuokraa ja mielellään syödäkin jotain. Porukat alkaa kuumottaan, että ottaisin niiltä rahaa vastaan. Sanoin, että riittänee mulle, että asun teidän luona suurimman osan kesästä ja syön välillä teidän jääkaapista. Menin Kelan asiakkaaksi ja jälleen kerran olin nalkissa. Kesäopinnot, joihin ei ollut mitään motivaatiota raskaan kevään jälkeen, olivat edessä.
Nyt kesä alkaa olla ohi, opinnoista on tehty just ja just pakolliset ja ajatus syksystä harjoitteluine, kursseineen ja gradupohdintoineen ei ole iskenyt kuin sata salamaa ainakaan vielä. Elämäni kesä olikin sateinen, opiskelu alitajunnassa vietetty kasa aikaa. Negatiivisempi saattaisi vähän ruveta oireilemaan ja miettiä, että miks tää meni näin? Ja sit sanoa vielä, että "TAAS!"
Mä oon kuitenkin miettinyt tän toisella lailla. Mä en saanu säästöön käteistä tonneittain, mutta sain muistoja, joita en ollut etukäteen osannut aatella. Luulin viettäväni juhannusta mökillä päissään, saunoen ja laulaen hyvässä seurassa. Sen sijaan kävinkin yli kolmen tunnin hyvin antoisan keskustelun entisen toimitusjohtajan kanssa, jolla oli valtava tietämys bisnesmaailmasta ja brändinrakentamisesta sekä lähes täysin erilaiset käsitykset elämästä minuun nähden. Keskustelu oli joka tapauksessa eräs eniten mieltäni avartaneista ikinä.
Tapasin myös samana iltana naisen, joka mullisti myös ajatusmaailmaani valtavasti, mutta se lienee jo toinen tarina.
Koen silti, että olen elänyt jälleen kerran kesän, joka antoi minulle paljon. En rikastunut luvuilla mitaten, mutta rikastuin ajattelultani enemmän kuin uskoinkaan. Mietippä omaa kesääsi, mitä sinä sait? Mitä sinulla jäi mieleen, käteen tai viereesi?
Jos haluatte, että pohdin teksteissäni jotain tiettyä asiaa tai tiettyjä teemoja. Tai että tarkennan kantojani ja ajatuksiani tai kerron lisää mistä vain, niin kysykää pois. Joko täällä kommentoimalla, FB:ssa tai soittamalla/tekstaamalla mulle. Joku on joskus jopa uskaltautunut juttelemaan mulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti