147 on vaikea luku, seiska ja ykkönen sekä ykkönen ja seiska tuntuvat menevän ääntenlaskijoilta silloin tällöin sekaisin ja osa äänistä saatetaan hylätä, kun joku ei saa numeroista selvää. No toivottavasti niin ei käy tänä vuonna, ei ainakaan näissä vaaleissa.
Sillä luvulla voi kuitenkin saada läpi minut. Olen kirjoitellut sitä sun tätä tähän blogiin, nyt kirjoitan jotain, mikä liittyy mielestäni olennaisesti poliittiseen päätöksen tekoon, ihmiselämään Suomessa ja rahaan, mutta ei oikeastaan millään lailla kunnallispolitiikkaan. Kirjoitan henkilökohtaisen optimistini lukiossa tekemän ideoinnin perustulosta. Tehdessäni tämän olin valmis keskeyttämään lukion kesken, menemään ehkä johonkin "oikeisiin" töihin silloisista töistäni ja valmensin jalkapallojengiä. Elämä oli samaan aikaan hyvin erilaista kuin nykyään. En osannut oikein juuri täysi-ikäisenä ymmärtää, mikä arvo koulutuksella on. Moni sen ikäinen ei ymmärrä.
Minun perustuloajatelmani on tehty, niin kuin suurin osa ideoinneistani valvotun yön viimeisinä tunteina, jolloin oikeasti tunnen monesti olevani älykkäimmillään. Jonkun mielestä idea voi silti olla naiivi ja toteuttamiskelvoton, minä pidin sitä edelleen hyvänä, kun löysin sen paperille kirjoitettuna viime kesänä.
Perusidea on, että jokaisen ihmisen, joka haluaa perustuloa nauttia, on suoritettava toisen asteen koulutus. Vaihtoehtona on tehdä kaksi vuotta töitä avoimilla työmarkkinoilla. Tällöin olisi oikeutettu kokonaiseen perustuloon, joka minun papereissani oli merkattu 600 euroon, mutta myöhemmin olen miettinyt, että summa voisi olla jonkun verran korkeampi. Sitä saisi jokainen suomalainen täysi-ikäinen kriteerit täyttävä henkilö opiskelijanrentusta sodat sotineeseen entiseen yritysjohtajaan. Myös Björn Wahlroos saisi sitä, mikäli vain viettää vähintään puolet vuodestaan Suomessa ja omaa kotiosoitteen Suomesta. Tämä sääntö toki koskisi myös muita kuin Nallea.
Mielestäni etuja nykyiseen systeemiin on ehdottomasti se, että opiskelijaa ei lyödä päähän sen takia, että hän ei ole työttömänä kotona. Tämän lisäksi olisi mahdollista tehdä mitä tahansa työtä, mitä vain tarjottaisiin. Tärkein etu olisi kuitenkin se, että nuori, joka nyt lipsahtaa ulos koulusta, tajuaisi, että jotain koulua tarvitsee käydä. Silloin saa täyden perustulon. Toisen asteen koulutuksen tai työkokemuksen puutteesta rokotettaisiin niin, että käytännössä koulutus- tai työpaikan vastaanotto on erittäin kannattavaa.
Joku voi sanoa, että tällainen systeemi pakottaa opiskelemaan tai töihin, ei pakota, se vaan laskee elintasoa, mikäli ei tee mitään. Toisaalta, voihan juuri lukion käynyt kaveri jäädä laakereille lepäämään ja juomaan kaljaa kotiin, sitten jää. Me emme sille mahda mitään, mutta olemme poistaneet byrokratian, jonka monet kokevat tuossa tilanteessa raskaaksi. Ehkä se energia suuntautuu itsensä kehittämiseen. Toisaalta, jos ihminen nauttii kaljanjuonnista, emme me voi häntä pakottaa pois siitä. Pakko ei toimi.
Meidän, jotka emme ihan pelkästään juo kotona kaljaa ja vielä ahkerampienkin täytyy vain pyrkiä kehittämään tätä järjestelmää niin, että työntekeminen, opiskelu ja itsensä todellinen kehittäminen ovat mielenkiintoisempia vaihtoehtoja kuin kotona Facebookin, pleikkarin ja telkkarin ääressä istuminen. Totta kai yksilöllä on vastuu loppujen lopuksi tekemisestään, mutta juuri siksi emme voi pakottaa ketään. Tällainen perustulomalli kuitenkin ohjaisi hyvälle tielle.
Myöhemmin tuollaa lukiotaipaleellani isäni teki vastaavan tyylisen ehdotuksen minulle, kertakorvaus yo-lakista. Olen varsin tyytyväinen, että teki. Kiitos. En ole käyttänyt tuota rahaa mihinkään, mutta ilman isäni rahallista panostusta minä en olisi valmistunut neljässä vuodessa lukiosta. Ehkä tämä toimisi myös muille siinä iässä oleville, vaikka raha tulisikin vähittäin, käyttöön ja yhteiskunnan verovaroista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti