Meillä ei ole kriisi, meillä on ongelma

Ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Suomi on eräs maailman rikkaimmista maista, meillä on kohtuullisen toimiva sosiaaliturvajärjestelmä ja meillä on lähes maksuton koulutusjärjestelmä, joka mahdollistaa jokaiselle polun kohti itselle sopivaa koulutusta. Meillä on ahkeria ihmisiä, jotka pystyvät mihin vain, kun heille annetaan mahdollisuus uskoa itseensä. Meidän valtiomme suurin tehtävä juuri nyt on antaa ihmisille usko itseensä ja toisiinsa. Sillä tavalla me selviämme ongelmistamme.

Suomen valtionvelka on ongelma, se ei ole vielä missään nimessä kriisi. Tällä hetkellä velkaa on hiukan vajaat 93 miljardia euroa. (http://velkakello.fi/) Se on suurin piirtein sellainen summa, jota ihminen ei pysty ymmärtämään. 90-luvun laman jälkeen velka on pienimmillään ollut reilussa 50 miljardissa eurossa, mutta tuota summaa ei pidä ajatella pelkästään lukemana, vaan osuutena meidän vuosittaisesta bruttokansantuotteestamme. Vuoden 2012 lopussa BKT:mme oli noin 192 miljardia euroa (http://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_kansantalous.html) eli velkamme oli alle puolet BKT:stamme. Viime vuoden luvut tulevat Tilastokeskukselta vasta ensi kuussa, jolloin paneudun niihin.

Selvennetään ensin, mikä on BKT: BKT eli bruttokansantuote kertoo paljon maan tai alueen taloudellisen toiminnan laajuudesta ja siinä tapahtuvista muutoksista. (http://www.e-conomic.fi/kirjanpito-ohjelma/sanakirja/bruttokansantuote) Ja se velka, maksamme veloistamme yhtä maailman pienimmistä koroista huippuluokan luottoluokituksemme ansioista, mutta kenelle sitä maksamme, sitä en tiedä. (http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/08/22/suomi-otti-meille-velkaa-kenelle-maksamme/201311480/12) Oikeastaan sillä ei tässä tilanteessa ole edes suurta merkitystä.

Merkitys on sillä, että EU:n kasvu- ja vakaussopimuksessa sanotaan, että velan pitää olla 60%:a BKT:sta. Tällä hetkellä se on, mutta BKT:mme on menossa alaspäin kolmanneksi kovinta vauhtia koko EU:ssa ja velkamme on kasvamassa. Näin ollen tulemme tilanteeseen, jossa tuo 60%:n rajapyykki tullaan rikkomaan todennäköisesti. Hauskintahan tässä on, että koko rajapyykki on EU:n itsensä määrittelemä eikä unionilla oikeastaan ole mitään suurempaa tutkimusta lyödä koko rajan taakse. Tämän lisäksi muun muassa Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Italia sekä Espanja ylittävät tämän rajan roimasti. (https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkinen-talous/Julkisyhteisojen-velka/)

Toinen esille nostettu velan maksimimäärä on 90%:a BKT:sta. Tämän luvun toivat esille Harvardin tutkijat. Tämä lukema on kuitenkin teilattu myös muun muassa erään opiskelijan toimesta, Harvardin tutkijat olivat mokanneet Excelin kanssa. Viimeisimpänä teilaajana oli IMF, joka toteaa, että mitään ”velkarajaa” ei ole olemassakaan. (http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2014/02/15/mitaan-maagista-velkarajaa-ei-ole/20142322/12)

Ongelma on kuitenkin olemassa, en minäkään halua, että olemme määrättömästi velkaa tahoille, joita en itsekään tiedä. Siksi on tehtävä jotain muutoksia järjestelmään. Jatkuvasti ei voi pyörittää perustoimintoja velaksi. Nyt on esitetty, että säästöjä pitäisi tehdä kolme miljardia euroa. Kritisoijat ovat todenneet, että tämä pysäyttäisi lopullisesti Suomen talouden ja ajaisi koko valtion entistä syvempiin ongelmiin, jopa oikeaan kriisiin. Minä uskon tähän myös, nyt ei ole oikea aika leikata. Ei ihmistä saa kurittaa sillä verukkeella, että poliitikot ja pankkiirit ovat tehneet väärin. Nyt on aika muutoksen, mutta tehkäämme sellainen muutos, että kansalainen ei siitä kärsi.

Ensimmäinen lupaukseni on, että seuraava tekstini tulee olemaan kevyempi ja siinä on ensimmäinen ehdotukseni tämän ongelman ratkaisemiseksi.


Prahassa 16.2.2014
Ville Luotola